Kattilan Midhill brgr

Kävimme jo heti avajaisten jälkeen katsastamassa Linnanmäen uuden Kattila-ravintolakokonaisuuden, ja koska käynti oli silloin jonkinsortin pettymys, oli uusintakäynnin aika. 

Halusin käydä maistamassa purilaisia Hans Välimäen Midhill brgrissa. Sain lukijalta varoituksen etukäteen ja kiitos tuhannesti siitä: en tilannut tosiaan vettä, joka olisi maksanut pöyristyttävät 7,5 euroa sillä sitä tarjoillaan vain Ramlösan pulloissa. Hanavettä ei ravintolassa pystynyt tilaamaan.

Koko menuun ja hinnat voi käydä katsomassa tästä linkistä.

Mutta takaisin ruokaan: koska minulla on käynnissä tämä määrätietoinen projekti oman makuni laajentamiseksi, halusin tilata jotain muuta kuin perinteisen juustohampurilaisen. Pidän todella paljon lampaasta, joten kallistuin kreikkalaisen purilaisen puoleen. Halusin myös testata miten ankanrasvassa paistetut ranskalaiset toimivat.

Purilainen oli pettymys: lammaspihvi oli jotenkin outo koostumukseltaan ja maultaan: aivan kuin se olisi tehty odottamaan jo edellisenä päivänä ruokailijoita. Tiivis ja jättimäinen pihvi maistui tosiaan lampaalle, ei millekään muulle, menun mukaan sen piti olla "mausteinen". Tsatsikia oli annoksessa runsaasti, ehkä liikaakin, ja se oli sijoitettu oudosti pihvin alle, ei päälle. Hintaa Secret of Greece -hampurilaisella oli 13 euroa. 

Ranskalaiset jäivät melkein syömättä: ankanrasvan maku tunki niin voimakkaasti läpi että maku tuntui suussa vielä tuntikausia ruokailun jälkeen. Paikan oma Midhill-suola on muuten vihreää, jota vieressäni istuvat lapsiasiakkaat ihmettelivät. Ranskikset maksoivat 5 euroa.

Mies kävi myös hiljattain samassa paikassa syömässä ja näin se maku eri ihmisille toimii: hän taas ei valittanut ranskalaisten rasvan mausta, vaan valitteli niiden olleen vain liian suolaisia. Hän kehui vuolaasti myös paikan juustohampurilaista.