Kattilan Midhill brgr

Kävimme jo heti avajaisten jälkeen katsastamassa Linnanmäen uuden Kattila-ravintolakokonaisuuden, ja koska käynti oli silloin jonkinsortin pettymys, oli uusintakäynnin aika. 

Halusin käydä maistamassa purilaisia Hans Välimäen Midhill brgrissa. Sain lukijalta varoituksen etukäteen ja kiitos tuhannesti siitä: en tilannut tosiaan vettä, joka olisi maksanut pöyristyttävät 7,5 euroa sillä sitä tarjoillaan vain Ramlösan pulloissa. Hanavettä ei ravintolassa pystynyt tilaamaan.

Koko menuun ja hinnat voi käydä katsomassa tästä linkistä.

Mutta takaisin ruokaan: koska minulla on käynnissä tämä määrätietoinen projekti oman makuni laajentamiseksi, halusin tilata jotain muuta kuin perinteisen juustohampurilaisen. Pidän todella paljon lampaasta, joten kallistuin kreikkalaisen purilaisen puoleen. Halusin myös testata miten ankanrasvassa paistetut ranskalaiset toimivat.

Purilainen oli pettymys: lammaspihvi oli jotenkin outo koostumukseltaan ja maultaan: aivan kuin se olisi tehty odottamaan jo edellisenä päivänä ruokailijoita. Tiivis ja jättimäinen pihvi maistui tosiaan lampaalle, ei millekään muulle, menun mukaan sen piti olla "mausteinen". Tsatsikia oli annoksessa runsaasti, ehkä liikaakin, ja se oli sijoitettu oudosti pihvin alle, ei päälle. Hintaa Secret of Greece -hampurilaisella oli 13 euroa. 

Ranskalaiset jäivät melkein syömättä: ankanrasvan maku tunki niin voimakkaasti läpi että maku tuntui suussa vielä tuntikausia ruokailun jälkeen. Paikan oma Midhill-suola on muuten vihreää, jota vieressäni istuvat lapsiasiakkaat ihmettelivät. Ranskikset maksoivat 5 euroa.

Mies kävi myös hiljattain samassa paikassa syömässä ja näin se maku eri ihmisille toimii: hän taas ei valittanut ranskalaisten rasvan mausta, vaan valitteli niiden olleen vain liian suolaisia. Hän kehui vuolaasti myös paikan juustohampurilaista.

Nirsoilu-projekti 8: Kvinoa

Nyt on pakko sanoa, että enpä muista koska viimeksi olen maistanut uutta ruoka-ainetta niin että se on ollut lentää suoraan suusta ulos. Hirvittävä suutuntuma, pahvimainen maku ja epämiellyttävä ulkonäkö tekivät kvinoasta minulle kyllä loppuelämäkseni täydellisen ein.

Johtuikohan vastenmielisyyteni siitä, että kokeilin esi-idätettyä kvinoaa ja se tavallinen olisi parempaa? Noh, tämä on nyt raaka-aine joka ei meidän perheen ruokapöytään palaa.


Tässä kuitenkin resepti jota kokeilin, inspiraation sain Perjantairesepti-blogista. 

Sitruunanaista lohta kvinoalla ja kermaviilikastikkeella

• 400 g lohta
• 1 sitruuna
• sitruunapippuri
• Kevätsipulia
• kirsikkatomaatteja
• Sieniä
• Kvinoaa 2 hengelle pakkauksen ohjeen mukaan.
• 1 prk vähärasvaista kermaviiliä
• 1 valkosipulinkynsi
• Sitruuna- tai mustapippuria
• Oliiviöljyä paistamiseen

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vesi kiehumaan.
2. Raasta sitruunankuori, sekoita siitä puolet kermaviilin joukkoon ja laita puolet lohen päälle.
3. Pilko valkosipuli pieneksi, leikkaa kevätsipulin varsiosista puolet, sekoita nämä kermaviilin joukkoon ja mausta. Anna seisoa jääkaapissa muun ruoan valmistuksen ajan.
4. Laita lohen päälle myös sitruunapippuria sekä purista puolikkaan sitruunan mehut. Laita uuniin 20 minuutiksi.
5. Kun vesi kiehuu, laita kvinoa kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15–20 minuuttia. Anna seistä keittämisen jälkeen 5 minuuttia.
6. Leikkaa loppu kevätsipuli, sienet ja kirsikkatomaatit. Paista hetki oliiviöljyssä ja sekoita joukkoon myös kvinoa.
x

Nirsoiluprojekti osa 7: Tonnikala ja maksa

Nirsoiluprojektini ei ole unohtunut mihinkään, ja olinkin viime viikonloppuna uusien ruokien maistamisessa aivan vauhdissa. Saman illan aikana maistoin ensimmäistä kertaa tonnikalaa ja toista kertaa elämässäni maksaa.

Yksi lempiravintolani Helsingissä jo vuosia on ollut Gastone, jossa on rennon kiva italialainen tunnelma ilman mitään pönötystä. Kesäisin paikassa on ihanaa olla pienellä sisäpihan terassilla.

Gastonen henkilökunta on myös aina aivan yhtä ihania ja paikkaan tuleekin palattua aina uudelleen.

Söimme alkuruoaksi antipasto-lautasen, jossa yhtenä ruokana oli tarjolla tonnikalamössöä, sen nimeä nyt paremmin tietämättä :D Olin täysin ällikällä lyöty: se ei maistunutkaan tai haissutkaan sellaiselle etovalle purkkitonnikalalle lainkaan ja söinkin sitä hyvällä ruokahalulla.

Niin edistynyt en ole, että tilaisin itselleni pääruoaksi jotain mistä en ole varma pidänkö siitä. Siksi närpsinkin mieheni maksaa, joka oli aivan ihanaa. Sopivan paahtunutta pinnalta ja hurmaavan mehukasta sisältä.

Aikaisemmin oli maistanut yhden pienen palan maksaa KuuKuussa ja näistä kokemuksista vakuuttuneena taidan olla valmis valmistamaan joko maksaa kotona tai ottamaan maksaa ravintolassa pääruoaksi. Ystäväni ovat kovasti kehuneet myös Sikalan eli Sea Horsen maksan laadukkuutta. Innolla odotan!

Vuohenjuusto-reseptejä etsinnässä

Nirsoiluni on hyvin simppeliä: en pidä monien ruoka-aineiden ulkomuodosta tai koostumuksesta, joten ne jäävät pois lautaseltani. Useimpia tällaisia ruoka-aineita en ole siis eläissäni edes maistanut. Joskus harvoin, ja varsinkin nyt kun olen yrittänyt aktiivisemmin laajentaa palettiani, tulee kuitenkin suuria voittoja, eli entisestä nirsoiluruoasta tuleekin suosikkiani. 


Näin kävi muutama vuosi sitten vuohenjuuston kanssa. Maistoin näitä leipäsiä ystäväni luona, ja olin myyty. Olin tätä aikaisemmin kerran maistanut vuohenjuustoa grillatussa kasvisnyytissä, johon oli mukaan pungettu juustokiekkoja. Se ei ollut mieleeni, joten olen kategorisesti kieltäytynyt tämän tyyppisistä paistetuista vuohenjuustoruoista. Sen sijaan muun muassa punajuuri-vuohenjuustosalaattia, tai hetkisen grillattuja isoja vuohenjuustokiekkoja syön mielelläni salaatissa. Mutta siinä se sitten on. 


Kysynkin siis apua: mikä olisi sellainen vuohenjuustoa sisältävä ruoka, joka saisi minut vakuuttuneeksi että sopii raaka-aineena muuhunkin kuin näihin kolmeen edellämainitsemaani ruokaan? Olen esimerkiksi lukenut vuohenjuustolaganesta, mutta maistuuko vuoassa sitten mikään muu? Vuohenjuustokeittoa olen haistanut, ja se tuntui valloittavan koko keiton. 


Asia tuli mieleeni kun tein iltaruoaksi paahdettua vuohenjuustosalattia. 


Paahdettu vuohenjuustosalaatti

• 1-2 isoa kiekkoa vuohenjuustoa
• 1-2 paahtoleipää
• Punasipulia
• Italian Mix -salaattia tai muuta makusi mukaan
• Pinjansiemeniä tai Cashew-pähkinöitä
• Oliiviöljyä
• Mustapippuria
• Juoksevaa hunajaa
• Balsamicoa

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
2. Leikkaa paahtoleivästä vuohenjuuston kokoisia ympyröitä esimerkiksi lasin avulla. Sijoita leivät uunipellille ja näiden päälle vuohenjuustokiekot.
3. Kaada teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa juuston päälle ja ripottele päälle ripsaus mustapippuria. Paista 8-10 minuuttia uunin ylätasolla.
4. Paahda pähkinät tai pinjansiemet pannulla. 
5. Revi ja pese salaatti, kaada päälle oliiviöljy ja sekoita. 
6. Pilko mukaan punasipuli isoina renkaina. 
7. Sekoita salaattiin mukaan pähkinät ja punasipuli ja asettele annos lautaselle. Aseta päälle 1-2- paahdettua vuohenjuustoa. 
8. Kaada päälle balsamicoa oman maun mukaan. 

Nirsoiluprojekti osa 6: Peltopyytä padassa

Nirsoiluprojektini jatkuu, hitaasti mutta kuitenkin. Ostin jo pari kuukautta sitten pakastimeen Wotkinsin Helsingin Tukkutorin myymälästä pari peltopyytä ja olin hiljakseen etsiskellyt hyvää reseptiä. Padassa paistettu peltopyy -resepti löytyi Yummlysta.

Nyt kun kokkaus on ohi, tajuan että tein emämokan pääraaka-aineessa: ohjeessa lukee peltopyiden kohdalla trussed and larded eli sidottu ja ympäröity esimerkiksi pekonilla. Tai larding tarkoittaa siis oikeammin tätä, jota en nyt olisi osannut edes tehdäkään.

Ihmettelinkin, miksi lihasta tuli niin kuivakkaa. Pyystä löytyi toki myös meheviä kohtia, mutta omaan makuuni eivät nekään oikein olleet. Hävettää tunnustaa, mutta melkein koko lintu jäi minulta syömättä. Riistan maku ei muutoinkaan ole suurimpia suosikkejani tässä maailmassa. Noh, tulipa siis kokeiltua, ja näiden minulle ennestään vieraiden ruoka-aineiden kokeiluiden ideahan on totuttaa minua irti liian rajoittuneesta maustani. Varmasti tilaan peltopyytä ravintolassa jos tilaisuus eteen tulee, pakastettu ja väärin valmistettu pyy ei nyt ollut paras kokeilu.


Viini toisaalta oli hyvää, kelpo "kympin viini" (nappasin tämän mukaan Viking Linen Tax Freestä, hinta oli muistaakseni jotain sitä luokkaa). Lueskelin ennen nauttimista arvioita netistä, ja siksi annoin viinin hengittää kolmisen tuntia ennen ruokailua ja viilensin sen hyvin, sillä esimerkiksi Viinihullun päiväkirja haukkui tuon viinin lyttyyn. Mutta kun nautimme jälkiruokaa kuusi tuntia pullon avaamisen jälkeen, oli mielestäni viini tuolloin paljon parempaa ja pehmeämpää. Mutta siis kiitos internetille, että tajusin avata tuon pullon niinkin ajoissa :D

ps. Tämän ruoan kastike taas oli aivan huippuhyvää, joten kokeile ihmeessä reseptiä. Yksi peltopyy maksoi Wotkinsilla 7,70 €.

p.p.s Reseptissä vaadittava, voista ja jauhoista tehtävä ranskalainen beurre manie on todella helppoa valmista, älä anna hienon nimen pelottaa. Se siis käytännössä näyttää tältä.


Peltopyytä padassa
2:lle

• 2 peltopyytä, ks. yllä
• 1/2 oksaa timjamia
• ½ laakerinlehti
• 2 persiljanvartta
• 0,3 dl voita voita
• 1 keltasipuli pilkottuna
• 1 porkkana
• 3 palaa pekonia
• Sieniä
• ¼ tl mustapippuria
• ¼ tl suolaa
• 4,8 dl lihalientä
• 1,2 dl punaviiniä
• 1 tl pilkottua persiljaa
• Beurre Manie:
• ½ tl voita
• ½ tl vehnäjauhoja

1. Kuumenna voita pannulla. Kun vaahto laskeutuu, lisää sipulit ja porkkanat. paista 5-7 minuuttia kunnes sipulit ovat kuulottuneet.
2. Siirrä kasvikset pataan ja paista samalla pannulla sienet ja pekoni. Lisää ne myös pataan.
3. Paista huoneenlämpöisiä peltopyitä pannulla 6-8 minuuttia kunnes ne ovat saaneet kauniin värin.
4. Siirrä peltopyyt pataan ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.
5. Kaada punaviini ja lihaliemi pataan, nosta se liedelle ja anna kiehahtaa.
6. Käännä lämpö alas ja anna hautua tunnin verran välillä sekoitellen.
7. Kun linnut ovat valmiit, nosta ne pois padasta ja pidä lämpiminä.
8. Siivilöi liemi ja pidä kasvikset lämpiminä. Heitä laakerinlehti, timjami ja persilja pois.
9. Siirrä liemi takaisin pataan, anna kiehua 5-7 minuuttia kunnes nesteestä on haihtunut kolmannes. Käännä lämpö pienelle ja sekoita joukkoon Beurre Manie.
10. Sekoita jatkuvasti 2-3 minuutin ajan kunnes kastike on paksuuntunut.
11. Lisää kasvikset ja pyyt mukaan pataan ja anna kiehua pari minuuttia kunnes kaikki ovat varmasti jälleen kuumia.

Nirsoiluprojekti osa 5: Leivokset petit fours -tyyliin

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olen niin nirso, että olen elämässäni maistanut ehkä kolmea eri leivosta, ja pitänyt aidosti niistä vain yhdestä: sellaisesta vadelma-leivoksesta, jossa marjat on hyydytetty pintaan. 


Nirsoiluprojektini nimissä päätin myös hemmotella itseäni käymällä ihanassa Ekbergin Bakeryssä Helsingin Bulevardilla. Suloiset miniatyyrileivokset, jotka ovat siis suoria jäljennöksiä paikan isommista herkuista, olivat ostolistallani. 


Tällä kertaa oli tarjolla näitä pieniä makeita paloja: tuossa on mukana vasemmalla oleva ruskea tuhatlehtileivos (melko mitätön turhake, maistui lähinnä vain toffeelle), oikealla kolmella kuopalla koristeltu perunaleivos (aivan käsittämätön, miksi kukaan haluaisi syödä tällaista? Maistui pahville jossa päällä on sokeria) ja erilaisia bebe-tyyppisiä paloja (kaikki olivat ällömakeita, en pistä suuhuni uudelleen).  Mazariini, tuo vaaleanpunainen keskellä jossa on keltainen koriste, sisältää omenahilloa, mutta oli myös niin öklön makea, että tuntui kuin hampaat sulaisivat suusta. 


No ei toki niin huonoa ettei jotain hyvääkin: keltainen suorakulmio on zolaika, joka on tehty pähkinäiseen pohjaan ja siinä päällä oli munavoikreemi, oikein täyteläinen ja maukas. Niinkin täyteläinen, että tuli mieleen että isompaa palaa en olisi välttämättä halunnutkaan ahtaa sisääni. Marjapetitfoursit olivat myös hyviä, samoin perinteinen brownie. 


Palat maksoivat 1,40 € kappale. Niin huikean kauniita nämä ovat, että jos tiedät ystäviesi tai muiden rakkaidesi leivoksia rakastavan, vie näitä kylään mennessäsi kasa tuliaisiksi. Englantilaisen teen jälkiruokana nämä toimisivat myös hienosti tai siis toki minkä tahansa illallisen päättävinä, kahvin kanssa tarjoiltavina petit fourseina.  Katso Ekbergin sivuilta lisää. 
http://www.cafeekberg.fi/patisseries/listPatisserie/petitfours

Ekberg Bakery täytti hiljattain 160 vuotta ja uudisti sen kunniaksi pakkauksensa ja nettisivustonsa. Nyt pakkauksissa on ihanan moderni henki vanhaa kunnioittaen. Olen aina rakastanut myös turkoosin, vaaleanpunaisen ja tummanruskean yhdistelmää joka näissä pakkauksissa nykyään on. 

En toki elä vain leivoksilla, joten nappasin mukaan matkaan samalla myös keskikokoisen quiche lorrainen, vanhan suosikkini jonka tiedän maistuvan minulle huoneenlämpöisenä ja olevan siten helppo lounas.

Nirsoilu-projekti osa 4: Sharon-hedelmä

Sain inspiraation kevätauringosta tehdä viikonloppuna aamiaiseksi hedelmäsalaattia. Poimittuani omat muut suosikkini kärryyn (kiiviä, banaania, appelsiiniä ja passionia) käteeni osui sharon (tai persimmon englanniksi/persimoni suomeksi), tuo tomaatilta näyttävä mutta luumulta maistuva hedelmä. Tai näin oli aiemmin lukenut.

Onneni oli, että kaupassa oli harvinaisen kypsiä hedelmiä: kuoressa oli pieniä ruskeita pisteitä, jotka käytännössä ovat siis sokeria. Mitä ruskeampi, sitä makeampi hedelmä.

Juurikin hauskasti luumulta maistuva sharon sopi hedelmäsalaattiini täydellisesti, ja tunnen nyt itseni taas aivan hölmöksi kun en tätäkään ollut aiemmin maistanut. Nopealla googlettelulla sharonista voisi valmistaa vaikka hilloa, käyttää sitä kekseissä tai kastikkeissa. Jätetään nämä hienoudet vielä kuitenkin mietintämyssyn alle.

Muutoin nirsoilu-projektini etenee ihan hyvin. Tämä oli jo neljäs uusi raaka-aine tälle vuodelle, joista kolme kokeilemaani, maa-artisokka, maustamaton jogurtti ja sharon, jäävät ehdottomasti osaksi ruokavaliotani. Vain yksi maistamani uusi raaka-aine, pavut, saavat edelleenkin maata ruokakaupassa ilman että minä niihin vapaaehtoisesti kosken. 

Paluu rikospaikalle ja nirsoilun kitkemistä osa 3: Grotesk

Kävimme aviomieheni kanssa aikoinaan usein drinkeillä Groteskissa, Helsingin Ludviginkadun ja Erottajan kulmassa. Mieheni ystävä työskenteli paikassa, mutta myös muina aikoina olimme vakuuttuneita siitä, että tyylikkäässä baarissa pystyimme mukavan mukaan lisäksi nauttimaan pääkaupungin parhaista juomista.

Juuri tästäkin syystä halusimme järjestää pari vuotta sitten omat häämme paikan tunnelmallisella sisäpihalla, ja tarjoiluumme kuului vain drinksuja eikä lainkaan ruokaa.

Kun ravintola vaihtoi omistajaa (nykyään sen omistaa siis Demon Tommi Tuominen ja Teemu Aura), emme käyneet paikassa sen koomin. Mutta hiljattain kun näin tarjouksen paikan menun maistelusta (viisi ruokalajia 62 euroa ja kaksi yhden hinnalla), päätin että on aika palata rikospaikalle ja testata uusien omistajien safkat.

Olin etukäteen lukenut paikasta hyvin ristiriitaisia arvioita: joidenkin mielestä viinit eivät sopineet ruokiin, palvelu oli töykeää, tarjoilijat puhuivat liian hiljaa, ravintolasali oli meluisa ja ruoka mitäänsanomatonta. Toiset taas ylistivät paikan illallista, mutta haukkuivat lounasta. 

Oma kokemuksemme oli melkoisen päinvastainen. Toki, tarjoilijat puhuivat hiljaa ja ne vaihtuivat koko ajan sekä ravintolasalissa oli elämää, mutta jos tätä ei kestä, niin kannattanee varmaan pysytellä kotona. 

Kivaa tässä chef's menussa oli se, että mitään näistä ruoista juustoja lukuun ottamatta ei löytynyt perusmenusta. Ja se, että sain taas pitkästä aikaa palettiini uusia ruokia tai raaka-aineita, nirsoiluprojektini siis toki jatkuu edelleen, vaikka maa-artisokkakokeilusta ja jogurtti-kanasta on jo aikaa. 

Otimme menun lisäksi molemmille viinipaketin, 45 € per nenä. Paikan viinikellaria on kehuttu, eikä turhaan, sillä saimme maistella ruokiemme kera upeita viinejä. 

Alkuruoaksi saimme kuohkeaa herkkusienikeittoa jossa oli savulohirillette. Täydellisen taivaallista, ja ensimmäinen kerta elämässäni kun maistoin herkkusienikeittoa. En sinänsä ihmettele miksi näin oli: harmaa ruoka melko mitättömästä raaka-aineesta on harvemmin sellaista minkä kimppuun kukaan hyökkää. Viiniksi keiton kanssa tuli hyvin keltaista argentiinalaista chardonnayta, jonka nimi valitettavasti lipsahti muistista. 

Toinen alkuruoka oli vasikan paahtopaistia, joka ei sinänsä tehnyt valtaisaa vaikutusta, mutta sen mukana tullut kapris-kreemi oli aivan uskomattoman hyvää. Vihreä lautasella on basillika-kreemiä, joka ei taas mielestäni ihan istunut lihan kanssa.


Viini oli yllättäen roseta, saksalaiselta Phalzin alueelta olevaa vuoden 2010 Weegmulleria. Sattumalta se oli kotoisin juuri samaisesta Neustadtin kaupungista, jossa kävimme viime kesän viinireissullamme.

Pääruoaksi saimme ankkaa kahdella tapaa: ankan rintaa paahdettuna ja prässättyä ankkaa. Rintapala oli lumoavan rapea ja erityisen kiitoksen annoksessa ansaitsevat pienet appelsiinimarmeladi-pallerot sekä rosmariini-kreemi.


Annoksessa oli myös selleripyreetä sekä linssejä ja valkoisia papuja, joita nirsoilun karkottamishengessä suostuin maistamaan ensi kertaa. Pettymys oli suuri: pavut maistuivat aivan pahvilta, jotenkin tyhjältä ei-miltään. En usko, että ne pääsevät koskaan ruokakoriini, mutta kokeilu osoitti ettei papuja tarvitse kenties pelätäkään. Viininä nautimme Barbera d’Albaa, joka oli hyvin marjaisaa ja ah niin perusitalialaista että.

Ennen makeaa jälkiruokaa nautiskelimme juustoja: perustarjotin oli täytetty appenzellerilla, ranskalaisella briellä ja stiltonilla. Mukana oli omenahilloketta ja sekä pähkinöillä kuorrutettua hedelmäkakkua. Tämä oli ehkä koko illallisen mitäänsanomattomin tarjoilu, sillä suurina juustojen ystävinä sitä yleensä odottaa aina jotain hieman parempaa kuin mitä kotijääkaapista löytyy.


Hedelmäkakku oli hyvin kuivaa ja pähkinät niin jämähtäneitä hunajaisen marinadinsa kanssa sen päälle että yli puolet palasesta jäi syömättä. Juustojen kanssa tarjoiltiin ranskalaista jälkiruokaviiniä, jonka nimi on myös häipynyt jo valitettavasti mielestä.

Makeana jälkiruokana oli after eight -kakkua polka-karkeilla maustetun jäätelön kera, mukana myös vadelmaa ja maitosuklaakreemiä. Annos oli nice enough. Viininä pöytään tuotiin hauskalla tavalla täydellisesti konjakille tuoksuvaa Pineau des Cherentesiä ja se kruunasi ehdottomasti jälkiruokanautinnon.


Laskumme loppusumma ennen tippiä oli 150 euroa, siinä mukana siis 62 € menu (josta toinen siis ilmaiseksi), 2 X 45 € viineistä, 2 X kuohuviini + 4 drinkkiä baarissa ennen illallista. Erittäin kohtuullinen summa hyvästä ruoasta vaikka olisimme tuon toisenkin menun joutuneet maksamaan. 

Ainoana negatiivisena huomautuksena sanoisin baarissa nauttimamme alkudrinkit, jotka eivät olleet maussaan tai innovatiivisuudessaan vanhojen baarimikkojen juomien luokkaa.

Siksi päädyimmekin illallisen jälkidrinksuille uuteen suosikkipaikkaamme hotelli Heavenin baariin, joka on mielestäni Helsingin kauneimpia ja ehdottomasti laadukkain baari tällä hetkellä. Katso 360-virtuaaliesittely paikasta. 

Paikka on erikoistunut rommeihin ja sieltä saa eri Karibian meren saarien makujen lisäksi vaikkapa myös nepalilasta rommia!

Itse tällä kertaa tyydyimme kaikkein eksoottisimmista vaihtoehdoista vain kahviin ja teehen sekä muutamaan rommiin, smoky martiniin ja grappaan ennen kotimatkaa. 

Ps. Jos etsit upeaa pientä (max. 60–80) henkeä) juhlapaikkaa Helsingin keskustasta kesäksi, muista Groteskin sisäpiha. Alkuillasta pari tuntia yksityistilaisuudelle varattuna ei tule hirvittävän hintaiseksi kun paikan vuokra on käytännössä nolla kun lupaat kuluttaa tietyn määrän euroja. Sateen yllättäessä myös baari olisi ollut käytettävissämme omassa tilaisuudessamme.

Nirsoilu-projekti osa 2: Intialaista jogurtti-kanaa

Tämä on toinen osa nirsoiluprojektiani, jossa yritän tämän vuoden aikana syödä reippaasti ruoka-aineita joita en ole aiemmin maistanut. Tammikuun aikana olen ehtinyt testata jo maa-artisokkaa.

Intialainen ja nepalilainen ruoka on minulle tuttua ja suurta suosikkiani, mutta tietyin reunaehdoin, eli ilman jogurttia tai kookosta.

Innostuin tästä happamasta jogurtista tehdessäni siitä kastiketta kebabeille ja kun vielä löysin kaupasta Santa Marian Tikka Masala -valmiskastiketta, oli helpon jogurtti-kanan resepti päässäni valmis.

Hyvää oli, kaikkein onnellisin olin tietenkin siitä että olen taas saanut ruokarepertuaariini uuden raaka-aineen.

Jogurtti-kanaa

2:lle

350-400 g maustamatonta kanaa (suikaleina tai suikaloi rintafileistä)

2 dl maustamatonta jogurttia

1 tl yrttisuolaa

4 valkosipulin kynttä

2 dl ruoanlaitto- tai kuohukermaa

1. Yhdistä suikaleinen kana, desi maustamatonta jogurttia ja kaksi valkosipulin kynttä. Anna marinoitua joko yön yli tai ainakin pari tuntia.
2. Laita jogurttikastike myös maustumaan: desi jogurttia, 2 valkosipulin kynttä ja yrttisuola.
3. Laita marinoitu kana, kerma ja Tikka masala -kastike miedolle lämmölle pannulle. Kiehauta, pienennä lämpöä ja anna muhia noin 15 minuuttia.
4. Tarjoile riisin ja kylmän jogurttikastikkeen kera.

Nirsoilu-projekti osa 1: Maa-artisokkakeitto ja sipsit

Joulukuussa julistamani vuoden 2012 nirsoilunkitkemisprojekti lähtee liikkeelle melko helposta, mutta minulle tuntemattomasta aineksesta, maa-artisokasta. Tehtyäni hieman tutkimusta blogimaailmassa, resepteiksi valikoituivat maa-artisokkarisotto sekä maa-artisokista tehty sosekeitto.

Maa-artisokkakeittoon sain lopullisen innoituksen Helsingin Sanomien reseptiarkistosta, Pieni Vispilänkauppa taas vaikutti minut risoton ja artisokka-sipsien (!) makuisuudesta. Tällä kertaa en risottoa ehtinyt tehdä, mutta varastin idean maa-artisokkasipseistä tuosta reseptistä.

Sipsit olivat aivan jumalaisia, keitto taas maistui mielestäni todella vahvasti juurekselle, hyvälle sellaiselle. Odotan myös innolla tuon risoton tekoa. Lopussa keitolle myös viinivinkki valkoviinistä joka oli hyvin hennon hapokkaana juuri oiva valinta tälle ruoalle.

P.S. Tiesitkö muuten että maa-artisokan nimi englanniksi on Jerusalem Artichoke ja että se on itse asiassa auringonkukka. Lue lisää.

Maa-artisokkasipsit 

• 1 maa-artisokka per ruokailija
• ½ dl öljyä friteeraukseen
• merisuolaa

1. Kuori ja höylää maa-artisokka ohuiksi siivuiksi kuorimaveitsellä tai raastimen sivulla.
2. Kuumenna öljy 160-asteiseksi.
3. Paahda siivut öljyssä ruskeiksi.
4. Nosta sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja kovettumaan.
5. Mausta merisuolalla.

Maa-artisokkakeitto

• 600 g maa-artisokkia (noin 10 kpl)
• 1 sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• 300 g jauhoista perunaa (puikula, rosamunda)
• 1–2 rkl rypsiöljyä tai voita
• 7 dl kana- tai kasvislientä
• 2 dl kuohu- tai ruokakermaa
• suolaa ja valkopippuria
• (ripaus muskottipähkinää)

1. Kuori ja pilko maa-artisokat ja perunat, sipuli ja valkosipuli.
2. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää maa-artisokat ja pyörittele hetki. Lisää liemi, perunat ja mausteet. Kypsennä, kunnes vihannekset ovat pehmenneet, eli noin 15 minuuttia.
3. Lisää vielä kerma ja kiehauta. Soseuta keitto ja tarkista maku.
4. Koristele maa-artisokkasipseillä.

Viiniksi valikoin Elisan loistavan Ruoasta viiniin -nettisivuston kautta itävaltalaista valkoviiniä, Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein vuodelta 2007, noin 10 euroa.

Sivustolla kuvaillaan grüner veltliner -rypäleistä tehtyä viiniä seuraavanlaisesti: Avoin ja intensiivinen tuoksu. Siinä on mineraalisuutta, persikan kiveä, mausteista yrttisyyttä ja hentoa kukkaisuutta. Lähes kuiva, keskitäyteläinen maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Siinä on lisäksi hunajaa, aprikoosia ja makeaa mausteisuutta.

Maa-artisokkakeiton lisäksi viini sopii sivuston mukaan myös punalihaiselle kalalle ja selkeämakuiselle vaalealle lihalle (esimerkiksi possu, vasikka, broileri ja kana. Lisäksi myös esimerkiksi kateenkorva.)

Nigirit ja sushiriisi

Kirjoitin aikaisemmin nirsoiluhaasteestani vuodelle 2012. Tajusin juuri, että en ole ikinä maistanut noria eli sushin kanssa usein mukana tulevaa levää. Ehkäpä senkin aika olisi myös tämän vuoden aikana.

Japanilaisissa ravintoloissa olen toki paljon syönyt, mutta aina valinnut joko nigireitä tai tempuraa. Korealaisissa ravintoloissa levää tulee usein annoksen päälle paahdettuna ja se on kyllä ollut ihan hyvää.

Mutta suosikkejani nigireitä en ole napsinut aikoihin ja päätinkin tehdä näitä herkkuja uudenvuodenaatoksi, ensimmäistä kerta omin kätösin.

Homma alkoi tietenkin sushiriisin valmistamisella (vihjeitä valmistukseen löysin täältä ja täältä) joka olikin kinkkinen projekti riisien palaessa ensi kertaa pohjaan… Sekä sitten nigirien taittelun opettelulla. Siinä minua onneksi auttoi YouTube.

Alla resepti ja video jonka ohjeella sain aikaan ainakin kohtalaisia nigireitä, hyvältä ne joka tapauksessa maistuivat inkiväärin ja soijan kanssa nautittuina. 

Nigirit

• Lohta, tonnikalaa, jättikatkarapuja tai muuta mieleistäsi merenelävää
• Sushiriisiä
• Wasabia
• Japanilaista soijaa
• (vettä)

1. Leikkaa lohesta noin puolen sentin paksuisia, viitisen senttiä pitkiä paloja.
2. Ota toiseen käteen lohi, johon sipaiset wasabitahnaa, ja toiseen (kostutettuun) käteen ruokalusikallisen verran riisiä. Paina riisi lohta vasten ja tee siitä ovaalin muotoinen kämmenessä. Käännä nigiri kädessä toisinpäin ja paina uudelleen symmetrisyyden aikaansaamiseksi.
3. Perinteen mukaan nigireitä tulee aina valmistaa parillinen määrä. 
4. Dippaa japanilaiseen soijaan.

Sushiriisi eli sumeshi

3-4 hengelle

• 500 g eli n. 6 dl sushi- tai puuroriisiä
• 5,5 dl vettä
• 5 rkl riisietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 4 tl suolaa

1. Pese riisiä vedellä kunnes vesi muuttuu kirkkaaksi (jopa 3-4 kertaa). Laita riisi veden kanssa kattilaan ja anna vetäytyä 10 minuuttia. Keitä sen jälkeen kuumimmalla lämpötilalla kannen alla. Kiehumisen alkaessa käännä lämpötila hiljaisemmalle.
2. Kun veden korkeus on laskenut riisin pinnan alapuolelle, käännä levy 1 tai 2:lle. Anna riisin kypsyä hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia, käännä sen jälkeen lämpö pois. Älä sekoita riisiä missään vaiheessa äläkä turhaan availe kantta.
3. Tee etikkaseos: lisää sokeri ja suola etikkaan ja sekoita hyvin.
4. Levitä valmis riisi laakealle alustalle tai isoon kulhoon ja anna jäähtyä kokonaan. Voit auttaa jäähtymistä esimerkiksi viuhkalla ja kääntelemällä riisiä. 
5. Sekoita sushietikkaa riisiin vähitellen kunnes riisi on maustunut kauttaaltaan. Kun lisäät etikkaa riisiin, sekoita riisiä koko ajan.
6. Jos et käytä riisiä heti, peitä se kostealla pyyhkeellä. Riisi säilyy yhden päivän huoneenlämmössä (etikkariisi kovettuu jääkaapissa). 

Nirson syöjän vuosiprojekti 2012

Herkku ja koukku -blogissa oli vuonna 2011 ihastuttava vuosihaaste: jokaiselle kuukaudelle yksi uusi ruoka-aine. Koska olen aivan hullun nirso, varastan tämän hyvän idean vuodella 2012.

Kun ihan nopeasti mietin, mieleen tulee lukuisia, melkoisen arkipäiväisiä ruokia joita en ole koskaan maistanut. Tai jos olenkin maistanut, olen nopeasti sen suustani pois sylkenyt. Muun muassa munakoiso, litsi, mustajuuri, vispipuuro, kaalikääryle, kikherne, silli, lipstikka, mustekala, kookos missään muodossaan, viili, katajanmarja, bulgur, maksa tai polenta eivät ole koskaan päätyneet lautaselleni. Epäluuloisuuteni, niiden ulkonäön tai tuoksun johdosta.

Koska olen jo 33-vuotias ja ruokamakuni muistuttaa välillä 3-vuotiaan uhmaikäisen lapsen vastaavaa, lähden rohkeasti mukaan haasteeseen. Silloin tällöin, usein kyläillessäni, saan lisää ruokia mukaan palettiini. Näin on käynyt muun muassa juustojen kohdalla, joita olen maistellut ensin pieniä paloja vuosien varrella ystävilläni ja nyt olen täysverinen juustoholisti.

Ulkomailla olen myös rohkeasti maistellut niin etanoita kuin kaikenlaisia simpukoitakin, joten uskon että sen pelon kynnyksen ylipäästessäni voin jopa löytää tämän vuoden aikana uusia suosikkiruokia.

Ajattelin mennä tässä lähipäivinä Stockmannin herkkuun tai Hakaniemen eksoottisiin ruokakauppoihin katsastelemaan mikä ensimmäinen ”kohteeni” olisi. Joku yrtti, kasvis, liha? Vai kenties jälkiruoka? Saa antaa ideoita!

Juustoholismista puheenollen tässä alla vielä joulun juustolautasemme.

Juustotarjotin on meidän perheen suosikkeja viikonloppuiltaisin. Tällä kertaa panostin hieman enemmän kuin normaalisti ja hankin kaikki juustot Hakaniemen hallin lentävästä lehmästä.

Juustolautaselle päätyi parmiano reggianoa, pastoroimatonta 24 kuukautta kypsytettyä manchegoa, mustaa appelzelleriä, Peltola Blue -sinihomejuustoa ja aimo pala erittäin ”haisevaa” brietä.


Pastoroimattomiin juustoihin tutustuin aikoinaan nimenomaan hallissa maistellessani. Jos et ole raskaana tai kärsi jostain kroonisesta taudista, kannattaa todellakin maistaa: niiden maku on uskomattoman erilainen pastoroituihin juustoihin verrattuna. 

Juustot tarjoilin päärynän, keksien, piparien ja itsetehdyn viikunahillon kera.

Lisää joulunvietosta ja joulun kuvia muun muassa näissä postauksissa: ankkaa, possun lapaa, glögi-juustokakku, punajuuri +vuohenjuustosalaatti sekä domppaa.