Linnanmäen Kattila: Coccola oli kallis pettymys

Päädyimme sunnuntaikävelyllä Linnanmäelle tarkoituksena päästä kokeilemaan mahdollisimman montaa Kattila-ravintolakombon ravintolaa.


Kattila oli kuitenkin pettymys jo heti alusta: huvipuiston omat työntekijät ruokailivat näkyvästi ravintoloiden parhaimmissa pöydissä ja Hans Välimäen burger-paikka (paikan nimi on muuten Midhill brgr. Heh.) ei ollut vielä edes auki. Kaikkia kylttejä ei oltu ilmeisesti vielä saatu paikoilleen, yhdessä takaseinällä ollut ravintola osoittautuikin baarin sijasta Sushi & Wine-ravintolaksi, joka oli tungettu omituisesti salin perälle. 

Hans Välimäen ravintolan nimi on Midhill brgr.

Koska jokaisella ravintolalla oli oma "karsina",  alkuperäinen suunnitelma useiden ruokien maistelusta jäi väliin. Päädyimme Coccola-ravintolaan, joka on Postres-ravintolan omistajien kolmas ravintola. Okei, on perin julmaa lähteä arvostelemaan paikkaa joka on ollut vasta yhden kokonaisen päivän auki, mutta uteliaisuus voitti. Odotukset Coccolaa kohtaan olivat korkealla, sillä Postresin omistajien toinen ravintola Alia Mustikkamaalla on yksi kaikkien aikojen suosikeistani loistavan brunssista johdosta.


Hyvin ei ruokailu lähtenyt käyntiin, pöytämme sijaitsi puoliksi ihmisten kulkuväylän puolella, anniskelulupia ei ollut (luvat eivät olleet ehtineet tulla, kuinka suomalaista, eikä varmastikaan siis ravintolan vaan viranomaisten syy) ja tarjoilija joutui pari kertaa varmistamaan tilauksemme, sillä "tänään on ollut vähän häsläystä näissä".


Tilasimme alkuun tapas-lautasen, jonka sisältöä ei oltu eritelty ruokalistassa, mutta tarjoilija vakuutti ison pääruokalautasen riittävän hyvin kahdelle hengelle. Se oli täysin totta: jättikatkarapuja, oliiveja, kikherneitä, parmankinkkua, jotain mysteeriksi jäänyttä lihaa jonkun mysteerisen mausteen kera sekä hummusta, leipää ja salaattia. Muutoin kaikki oli hyvää, mutta yksi pyrstö oli täysin raaka ja toiseen oli jäänyt puolikas peräsuolta...


Ja hieman toki häiritsi sekin, että koska emme olleet erityisen nälkäisiä, olisin tilannut vain yhden pienen alkuruoka-koon annoksesta maistelumielessä, mutta meille tuotiin ja laskutettiin kuitenkin yksi iso lautanen. Toki oma moka, kun en asiaa sen kummemmin muistanut tarjoilijalle painottaa.

Pääruoiksi tilasimme pasta Bolognesen sekä Francescana-pitsan. Pasta oli näemmä saanut odotella pitsaa melkoisen tovin, sillä se oli täysin haaleaa päätyessään pöytään. Pitsa oli kuumaa ja hyvää, mutta omituinen, makea sivumaku peitti alleen täydellisen pitsapohjan rapeudesta nautiskelun. Makeus johtui varmaan marinoiduista punasipuleista, joita annoksessa totisesti riitti. 


Listan ulkopuolelta pitsan päälle oli päätynyt myös punamangoldin lehtiä ja artisokkaa, ei sinänsä huonoja valintoja, mutta niitä kyllä tilannutkaan. Pasta oli haaleudestaan huolimatta todella hyvän makuista.

Listalta olisi myös löytynyt ikiaikojen suosikkini entrecote bearnaise-kastikkeen kanssa, mutta 28 euroa annoksesta Linnanmäellä, olkoon ravintola sitten mikä tahansa, on minulle liikaa. 


Jälkkäriä emme ottaneet, mutta joimme kahvit, ja se sai naurun aikaan. Pikkuruinen kuppi oli täytetty puolilleen. Puolilleen, kahvikuppi, Suomessa. Ei mennyt jakeluun.

Kaikenkaikkiaan maksoimme ruoasta siis 48,60 €

• Tapas: 16 €
• Pasta Bolognese: 12 €
• Pizza Francescana: 15 €
• 2 x kahvi: 5,60 €
• Yhteensä: 48,60 €

Tässä tätä listaa kirjoittaessani on pakko tunnustaa, että huomasin juuri että ravintola unohti laskuttaa meiltä kaksi isoa kokista. Ja on pakko tunnustaa, että en nyt tuosta tunne hirveän huonoa omatuntoakaan tämän kokemuksen perusteella.


Palaan kyllä Kattilaan takaisin, sillä haluan ehdottomasti maistaa noita Välimäen purilaisia ja Kuula-ravintolan lihapullia. Mutta takaisin Coccolaan? Enpä taida vaivaantua.