27. helmikuuta 2012

Paluu rikospaikalle ja nirsoilun kitkemistä osa 3: Grotesk

Kävimme aviomieheni kanssa aikoinaan usein drinkeillä Groteskissa, Helsingin Ludviginkadun ja Erottajan kulmassa. Mieheni ystävä työskenteli paikassa, mutta myös muina aikoina olimme vakuuttuneita siitä, että tyylikkäässä baarissa pystyimme mukavan mukaan lisäksi nauttimaan pääkaupungin parhaista juomista.

Juuri tästäkin syystä halusimme järjestää pari vuotta sitten omat häämme paikan tunnelmallisella sisäpihalla, ja tarjoiluumme kuului vain drinksuja eikä lainkaan ruokaa.

Kun ravintola vaihtoi omistajaa (nykyään sen omistaa siis Demon Tommi Tuominen ja Teemu Aura), emme käyneet paikassa sen koomin. Mutta hiljattain kun näin tarjouksen paikan menun maistelusta (viisi ruokalajia 62 euroa ja kaksi yhden hinnalla), päätin että on aika palata rikospaikalle ja testata uusien omistajien safkat.

Olin etukäteen lukenut paikasta hyvin ristiriitaisia arvioita: joidenkin mielestä viinit eivät sopineet ruokiin, palvelu oli töykeää, tarjoilijat puhuivat liian hiljaa, ravintolasali oli meluisa ja ruoka mitäänsanomatonta. Toiset taas ylistivät paikan illallista, mutta haukkuivat lounasta. 
Oma kokemuksemme oli melkoisen päinvastainen. Toki, tarjoilijat puhuivat hiljaa ja ne vaihtuivat koko ajan sekä ravintolasalissa oli elämää, mutta jos tätä ei kestä, niin kannattanee varmaan pysytellä kotona. 

Kivaa tässä chef's menussa oli se, että mitään näistä ruoista juustoja lukuun ottamatta ei löytynyt perusmenusta. Ja se, että sain taas pitkästä aikaa palettiini uusia ruokia tai raaka-aineita, nirsoiluprojektini siis toki jatkuu edelleen, vaikka maa-artisokkakokeilusta ja jogurtti-kanasta on jo aikaa. 

Otimme menun lisäksi molemmille viinipaketin, 45 € per nenä. Paikan viinikellaria on kehuttu, eikä turhaan, sillä saimme maistella ruokiemme kera upeita viinejä. 
Alkuruoaksi saimme kuohkeaa herkkusienikeittoa jossa oli savulohirillette. Täydellisen taivaallista, ja ensimmäinen kerta elämässäni kun maistoin herkkusienikeittoa. En sinänsä ihmettele miksi näin oli: harmaa ruoka melko mitättömästä raaka-aineesta on harvemmin sellaista minkä kimppuun kukaan hyökkää. Viiniksi keiton kanssa tuli hyvin keltaista argentiinalaista chardonnayta, jonka nimi valitettavasti lipsahti muistista. 
Toinen alkuruoka oli vasikan paahtopaistia, joka ei sinänsä tehnyt valtaisaa vaikutusta, mutta sen mukana tullut kapris-kreemi oli aivan uskomattoman hyvää. Vihreä lautasella on basillika-kreemiä, joka ei taas mielestäni ihan istunut lihan kanssa.


Viini oli yllättäen roseta, saksalaiselta Phalzin alueelta olevaa vuoden 2010 Weegmulleria. Sattumalta se oli kotoisin juuri samaisesta Neustadtin kaupungista, jossa kävimme viime kesän viinireissullamme.
Pääruoaksi saimme ankkaa kahdella tapaa: ankan rintaa paahdettuna ja prässättyä ankkaa. Rintapala oli lumoavan rapea ja erityisen kiitoksen annoksessa ansaitsevat pienet appelsiinimarmeladi-pallerot sekä rosmariini-kreemi.


Annoksessa oli myös selleripyreetä sekä linssejä ja valkoisia papuja, joita nirsoilun karkottamishengessä suostuin maistamaan ensi kertaa. Pettymys oli suuri: pavut maistuivat aivan pahvilta, jotenkin tyhjältä ei-miltään. En usko, että ne pääsevät koskaan ruokakoriini, mutta kokeilu osoitti ettei papuja tarvitse kenties pelätäkään. Viininä nautimme Barbera d’Albaa, joka oli hyvin marjaisaa ja ah niin perusitalialaista että.
Ennen makeaa jälkiruokaa nautiskelimme juustoja: perustarjotin oli täytetty appenzellerilla, ranskalaisella briellä ja stiltonilla. Mukana oli omenahilloketta ja sekä pähkinöillä kuorrutettua hedelmäkakkua. Tämä oli ehkä koko illallisen mitäänsanomattomin tarjoilu, sillä suurina juustojen ystävinä sitä yleensä odottaa aina jotain hieman parempaa kuin mitä kotijääkaapista löytyy.


Hedelmäkakku oli hyvin kuivaa ja pähkinät niin jämähtäneitä hunajaisen marinadinsa kanssa sen päälle että yli puolet palasesta jäi syömättä. Juustojen kanssa tarjoiltiin ranskalaista jälkiruokaviiniä, jonka nimi on myös häipynyt jo valitettavasti mielestä.
Makeana jälkiruokana oli after eight -kakkua polka-karkeilla maustetun jäätelön kera, mukana myös vadelmaa ja maitosuklaakreemiä. Annos oli nice enough. Viininä pöytään tuotiin hauskalla tavalla täydellisesti konjakille tuoksuvaa Pineau des Cherentesiä ja se kruunasi ehdottomasti jälkiruokanautinnon.


Laskumme loppusumma ennen tippiä oli 150 euroa, siinä mukana siis 62 € menu (josta toinen siis ilmaiseksi), 2 X 45 € viineistä, 2 X kuohuviini + 4 drinkkiä baarissa ennen illallista. Erittäin kohtuullinen summa hyvästä ruoasta vaikka olisimme tuon toisenkin menun joutuneet maksamaan. 

Ainoana negatiivisena huomautuksena sanoisin baarissa nauttimamme alkudrinkit, jotka eivät olleet maussaan tai innovatiivisuudessaan vanhojen baarimikkojen juomien luokkaa.

Siksi päädyimmekin illallisen jälkidrinksuille uuteen suosikkipaikkaamme hotelli Heavenin baariin, joka on mielestäni Helsingin kauneimpia ja ehdottomasti laadukkain baari tällä hetkellä. Katso 360-virtuaaliesittely paikasta
Paikka on erikoistunut rommeihin ja sieltä saa eri Karibian meren saarien makujen lisäksi vaikkapa myös nepalilasta rommia!

Itse tällä kertaa tyydyimme kaikkein eksoottisimmista vaihtoehdoista vain kahviin ja teehen sekä muutamaan rommiin, smoky martiniin ja grappaan ennen kotimatkaa. 
Ps. Jos etsit upeaa pientä (max. 60–80) henkeä) juhlapaikkaa Helsingin keskustasta kesäksi, muista Groteskin sisäpiha. Alkuillasta pari tuntia yksityistilaisuudelle varattuna ei tule hirvittävän hintaiseksi kun paikan vuokra on käytännössä nolla kun lupaat kuluttaa tietyn määrän euroja. Sateen yllättäessä myös baari olisi ollut käytettävissämme omassa tilaisuudessamme.

2 kommenttia:

  1. Sinulle on haaste blogisivullani http://maustetaivas.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kauniista sanoista! Palaan myöhemmin tällä viikolla tämän haasteen kimppuun :D

    VastaaPoista

Voisit pitää myös näistä

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...