Mitä tapahtui Koiton grillille?

Kävimme ensimmäistä kertaa Helsingin Koiton grillissä muutama viikko sen avaamisen jälkeen marraskuussa 2011 ja paikka oli totisesti mieleemme. Tyylikäs sisustus, ihania pikkupaloja menussa ja hyvä palvelu.

Palasimme paikkaan 28.4. lauantaina kun odottelimme The Brand New Heavies-yhtyeen konsertin alkua. Paikan fiilis oli täysin erilainen. Odottelimme pitkän tovin istumaan pääsyä, sen jälkeen todella pitkän tovin että saimme ruokalistat. Sen jälkeen taas yhtä pitkän tovin ennen kuin tultiin kysymään juomatilauksia ja niin edes päin. Palvelu oli töksähtelevää ja hätäistä.  

Huomautuksen jälkeen saimme vettä pöytään, samoin myös täydellisen pimeään ravintolapöytään jopa kynttilän jotta menun lukeminen onnistui (pahoittelut kuvien laadusta, mukana oli vain kännykkäkamera ja paikka oli tosiaan sysimusta).

Pikkuannoksien menu oli muuttunut viime näkemästä, kaikkein eksoottisimmat itämaiset maut oli karsittu listalta pois. Tilasimme siis grillattuja jättikatkaravun pystöjä ja avocadopyreetä, porsaankylkeä ja lasimestarin coleslawta, lihapullia ja paprikamojoa, taleggio-juustoa ja viikunaa sekä poronpaahtopaistia ja balsamico-sieniä. Yksittäisinä nämä annokset maksaisivat 5 € kpl, mutta enemmän tilaamalla saa alennusta, nämä kuusi annosta siis viiden hinnalla.

Ongelmat alkoivat heti: tarjoilijatar ei kirjoittanut tilaustamme ylös, joten en ihmetellyt että hän joutui tulemaan sitä uudelleen kysymään.

Juusto oli kuulemma loppunut alakerran keittiöstä, joten saimme kaksi katkarapuannosta hyvitykseksi. Muuten hyvä, mutta ravut eivät olleet grilliä nähneetkään: täydellisen haaleat ja puoliraa’at jättikatkaravut eivät maistuneet miltään, kuten ei avocadopyreekään. Poron paahtopaisti oli taas todella maukasta, samoin lihapullat ja porsas.

Juusto kuitenkin ilmaantui pöytään, mutta taleggion päälle oli lätkäisty grillattuun halloumiin tarkoitetut höysteet: jogurttikastike ja paahdettu munakoiso. Eivät muuten sopineet taleggion kanssa yhtään… Kun valitimme asiasta, saimme toki juustonpalasemme viikunoiden kera pöytään.

Viiniksi valitsimme Casa Emma Chianti Classicoa, joka toimi ihan hyvin perusviininä, ei kuitenkaan ehkä ihan 56 euron arvoinen ollut. Tarjoilijan viiniotteesta muuten tuli mieleen että eikö ravintola-alan kouluissa enää opeteta perusasioitakaan? Viiniä roiskui pöydälle kaadettaessa, mieheni maistettua tyttö tokaisi ”ai että kelpaa”, viinipullosta jäi valumaan pisaroita pöydälle ja kertaakaan illan aikana hän ei täyttänyt lasejamme.

Vai kenties tämä kuuluu paikan rentoon bistro-henkeen?

Toki tämä tarjoilijatar itsekin huomasi että ilta ei nyt ehkä mennyt ihan niin kuin piti ja antoi meille 50 prosentin alennuksen ruoasta. Vaikka se kuulosta komealta, käytännössä se oli toki vain noin 10 euroa ja laskumme loppusumma kohosi kuitenkin yli 80 euroon alkudrinkkien kanssa.

Noh, kannattaako paikkaan sitten mennä uudelleen? Jos kyseessä on iso seurue, joka haluaa maistella jotain pientä oluttuopin ääressä, suosittelen paikkaa lämpimästi. Romanttiselle illalliselle kahden? Ehkä ei.

Parsa-savukalasalaatti

Liv pyörittää uudelleen Food Club -ohjelmaa, ja innostuin Demon Teemu Auran ja Tommi Tuomisen parsa-savukalasalaatista keväiseksi iltaruoaksi.Ohjelmassa tätä ehdotettiin äitienpäivälounaalle.

Ohjelmassa kundit kokkasivat tämän savusiiasta alkuruoaksi, itseltäni löytyi kaapista savulohta joten annoksestani tuli hieman tuhdimpi. Kaupasta löysin salaattiin espanjalaisia uusia perunoita. Kaapissa oli myös makoisaa sinappikastiketta, joten en lähtenyt tekemään erikseen Dijon-sitruuna-salaatinkastiketta. Sen ohjetta ei näemmä tuolta Food Clubin sivuilta löytynyt, mutta tämä resepti on esimerkiksi samantyyppinen kuin mitä pojat ohjelmassa tekivät.

Jälkikäteen on kuitenkin sanottava, että olisi pitänyt tehdä tuo salaattikastike itse, sillä sitruunan puraisu olisi tehnyt salaatille poikaa. Samoin kalan olisi voinut lisätä salaattiin jälkikäteen niin että se ei olisi ollut täysin kastikkeen peitossa. 

Parsa-savukalasalaatti

2:lle

• Savukalaa
• 4 kpl vihreää parsaa
• 1 kpl punasipuli
• 5 kpl puikulaperunaa tai uutta perunaa
• 10 kpl vihreitä papuja
• salaatteja ja yrttejä

Sinappi-kastike

• 1 tl Dijon-sinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• 1 tl sitruunaa
• Suolaa, mustapippuria

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä, jäähdytä kylmän veden alla.
2. Keitä papuja ja parsaa kiehuvassa suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia.
3. Leikkaa parsat pienemmiksi, viipaloi peruna. Leikkaa punasipuli ohuiksi lohkoiksi ja revi salaatit pienemmiksi.
4. Mausta kaikki aineet dijon-sitruunamehu-salaatinkastikkeella ja asettele annoksiksi tai salaattikulhoon ja asettele lopuksi kala päälle.

Pitsaa parissa minuutissa

Vaikka rakastan ravintoloiden kiviuunipitsoja, mielestäni vallan mainiota pitsaa saa aikaiseksi sähköuunissakin. Pizzakiveä en ole vielä hankkinut, mutta ilmeisesti se on kovin mainio. 

Pitsapohjan kaulitsee parissakymmenessä sekunnissa ja pitsa viihtyy uunissa vain viitisen minuuttia, joten brunssille, illanviettoon tai juhliin voi aivan hyvin perustaa pitsabuffetin, jossa jokainen ihminen saa itse päättää mitä täytteitä pitsaansa haluaa.

Pitsalla ja sellaisella kotona usein tehdyllä taikinamössöllä, jonka päälle ladataan senttien kerros täytteitä, ei ole mielestäni mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Pitsataikina

2:lle

• 5 dl durumvehnäjauhoja
• 2 rkl oliiviöljyä
• ½ tl suolaa
• 2 dl vettä
• 15 g hiivaa

Täytteet:

• Ilmakuivattua kinkkua ja italialaista ohutta salamia
• Paseerattua tomaattia, joka on maustettu kuivatuilla yrteillä, sokerilla ja mustapippurilla
• Mozzarella-juustoa (pallo, ei tanko)
• Valkosipuliöljyä (tai muutama valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna oliiviöljyn joukkoon)
• Päälle tuoreita yrttejä tai rucolaa
• Parmesan-juusto

1. Sekoita hiiva ja suola yhdessä nesteeksi, kaada se veden joukkoon. Yhdistä jauhot, öljy ja hiiva/vesi ja vaivaa taikinaa kunnes siitä muodostuu kimmoisa pallo.
2. Anna kohota tunnin verran peitettynä.
3. Laita uuni 300 asteeseen.
4. Jaa taikina kahtia ja aseta taikinapallo leivinpaperin päälle. Kauli siitä mahdollisimman ohut (varsinkin keskeltä) lettu ja täytä mieluisilla täytteillä. Leivinpaperi on helppo vetää pitsoineen uunipellille.
5. Paista pitsaa uunin alatasolla noin 5 minuuttia, näet että pitsa on valmis kun mozzarellassa on muutamia ruskeita pisteitä.
6. Voit laitaa oliiviöljyn joko ennen tai paistamisen jälkeen pitsan päälle, rucola ja yrtit sekä parmesan-juusto laitetaan jälkikäteen. 

Vuohenjuusto-reseptejä etsinnässä

Nirsoiluni on hyvin simppeliä: en pidä monien ruoka-aineiden ulkomuodosta tai koostumuksesta, joten ne jäävät pois lautaseltani. Useimpia tällaisia ruoka-aineita en ole siis eläissäni edes maistanut. Joskus harvoin, ja varsinkin nyt kun olen yrittänyt aktiivisemmin laajentaa palettiani, tulee kuitenkin suuria voittoja, eli entisestä nirsoiluruoasta tuleekin suosikkiani. 


Näin kävi muutama vuosi sitten vuohenjuuston kanssa. Maistoin näitä leipäsiä ystäväni luona, ja olin myyty. Olin tätä aikaisemmin kerran maistanut vuohenjuustoa grillatussa kasvisnyytissä, johon oli mukaan pungettu juustokiekkoja. Se ei ollut mieleeni, joten olen kategorisesti kieltäytynyt tämän tyyppisistä paistetuista vuohenjuustoruoista. Sen sijaan muun muassa punajuuri-vuohenjuustosalaattia, tai hetkisen grillattuja isoja vuohenjuustokiekkoja syön mielelläni salaatissa. Mutta siinä se sitten on. 


Kysynkin siis apua: mikä olisi sellainen vuohenjuustoa sisältävä ruoka, joka saisi minut vakuuttuneeksi että sopii raaka-aineena muuhunkin kuin näihin kolmeen edellämainitsemaani ruokaan? Olen esimerkiksi lukenut vuohenjuustolaganesta, mutta maistuuko vuoassa sitten mikään muu? Vuohenjuustokeittoa olen haistanut, ja se tuntui valloittavan koko keiton. 


Asia tuli mieleeni kun tein iltaruoaksi paahdettua vuohenjuustosalattia. 


Paahdettu vuohenjuustosalaatti

• 1-2 isoa kiekkoa vuohenjuustoa
• 1-2 paahtoleipää
• Punasipulia
• Italian Mix -salaattia tai muuta makusi mukaan
• Pinjansiemeniä tai Cashew-pähkinöitä
• Oliiviöljyä
• Mustapippuria
• Juoksevaa hunajaa
• Balsamicoa

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
2. Leikkaa paahtoleivästä vuohenjuuston kokoisia ympyröitä esimerkiksi lasin avulla. Sijoita leivät uunipellille ja näiden päälle vuohenjuustokiekot.
3. Kaada teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa juuston päälle ja ripottele päälle ripsaus mustapippuria. Paista 8-10 minuuttia uunin ylätasolla.
4. Paahda pähkinät tai pinjansiemet pannulla. 
5. Revi ja pese salaatti, kaada päälle oliiviöljy ja sekoita. 
6. Pilko mukaan punasipuli isoina renkaina. 
7. Sekoita salaattiin mukaan pähkinät ja punasipuli ja asettele annos lautaselle. Aseta päälle 1-2- paahdettua vuohenjuustoa. 
8. Kaada päälle balsamicoa oman maun mukaan. 

Nirsoiluprojekti osa 6: Peltopyytä padassa

Nirsoiluprojektini jatkuu, hitaasti mutta kuitenkin. Ostin jo pari kuukautta sitten pakastimeen Wotkinsin Helsingin Tukkutorin myymälästä pari peltopyytä ja olin hiljakseen etsiskellyt hyvää reseptiä. Padassa paistettu peltopyy -resepti löytyi Yummlysta.

Nyt kun kokkaus on ohi, tajuan että tein emämokan pääraaka-aineessa: ohjeessa lukee peltopyiden kohdalla trussed and larded eli sidottu ja ympäröity esimerkiksi pekonilla. Tai larding tarkoittaa siis oikeammin tätä, jota en nyt olisi osannut edes tehdäkään.

Ihmettelinkin, miksi lihasta tuli niin kuivakkaa. Pyystä löytyi toki myös meheviä kohtia, mutta omaan makuuni eivät nekään oikein olleet. Hävettää tunnustaa, mutta melkein koko lintu jäi minulta syömättä. Riistan maku ei muutoinkaan ole suurimpia suosikkejani tässä maailmassa. Noh, tulipa siis kokeiltua, ja näiden minulle ennestään vieraiden ruoka-aineiden kokeiluiden ideahan on totuttaa minua irti liian rajoittuneesta maustani. Varmasti tilaan peltopyytä ravintolassa jos tilaisuus eteen tulee, pakastettu ja väärin valmistettu pyy ei nyt ollut paras kokeilu.


Viini toisaalta oli hyvää, kelpo "kympin viini" (nappasin tämän mukaan Viking Linen Tax Freestä, hinta oli muistaakseni jotain sitä luokkaa). Lueskelin ennen nauttimista arvioita netistä, ja siksi annoin viinin hengittää kolmisen tuntia ennen ruokailua ja viilensin sen hyvin, sillä esimerkiksi Viinihullun päiväkirja haukkui tuon viinin lyttyyn. Mutta kun nautimme jälkiruokaa kuusi tuntia pullon avaamisen jälkeen, oli mielestäni viini tuolloin paljon parempaa ja pehmeämpää. Mutta siis kiitos internetille, että tajusin avata tuon pullon niinkin ajoissa :D

ps. Tämän ruoan kastike taas oli aivan huippuhyvää, joten kokeile ihmeessä reseptiä. Yksi peltopyy maksoi Wotkinsilla 7,70 €.

p.p.s Reseptissä vaadittava, voista ja jauhoista tehtävä ranskalainen beurre manie on todella helppoa valmista, älä anna hienon nimen pelottaa. Se siis käytännössä näyttää tältä.


Peltopyytä padassa
2:lle

• 2 peltopyytä, ks. yllä
• 1/2 oksaa timjamia
• ½ laakerinlehti
• 2 persiljanvartta
• 0,3 dl voita voita
• 1 keltasipuli pilkottuna
• 1 porkkana
• 3 palaa pekonia
• Sieniä
• ¼ tl mustapippuria
• ¼ tl suolaa
• 4,8 dl lihalientä
• 1,2 dl punaviiniä
• 1 tl pilkottua persiljaa
• Beurre Manie:
• ½ tl voita
• ½ tl vehnäjauhoja

1. Kuumenna voita pannulla. Kun vaahto laskeutuu, lisää sipulit ja porkkanat. paista 5-7 minuuttia kunnes sipulit ovat kuulottuneet.
2. Siirrä kasvikset pataan ja paista samalla pannulla sienet ja pekoni. Lisää ne myös pataan.
3. Paista huoneenlämpöisiä peltopyitä pannulla 6-8 minuuttia kunnes ne ovat saaneet kauniin värin.
4. Siirrä peltopyyt pataan ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.
5. Kaada punaviini ja lihaliemi pataan, nosta se liedelle ja anna kiehahtaa.
6. Käännä lämpö alas ja anna hautua tunnin verran välillä sekoitellen.
7. Kun linnut ovat valmiit, nosta ne pois padasta ja pidä lämpiminä.
8. Siivilöi liemi ja pidä kasvikset lämpiminä. Heitä laakerinlehti, timjami ja persilja pois.
9. Siirrä liemi takaisin pataan, anna kiehua 5-7 minuuttia kunnes nesteestä on haihtunut kolmannes. Käännä lämpö pienelle ja sekoita joukkoon Beurre Manie.
10. Sekoita jatkuvasti 2-3 minuutin ajan kunnes kastike on paksuuntunut.
11. Lisää kasvikset ja pyyt mukaan pataan ja anna kiehua pari minuuttia kunnes kaikki ovat varmasti jälleen kuumia.

Linnanmäen Kattila: Coccola oli kallis pettymys

Päädyimme sunnuntaikävelyllä Linnanmäelle tarkoituksena päästä kokeilemaan mahdollisimman montaa Kattila-ravintolakombon ravintolaa.


Kattila oli kuitenkin pettymys jo heti alusta: huvipuiston omat työntekijät ruokailivat näkyvästi ravintoloiden parhaimmissa pöydissä ja Hans Välimäen burger-paikka (paikan nimi on muuten Midhill brgr. Heh.) ei ollut vielä edes auki. Kaikkia kylttejä ei oltu ilmeisesti vielä saatu paikoilleen, yhdessä takaseinällä ollut ravintola osoittautuikin baarin sijasta Sushi & Wine-ravintolaksi, joka oli tungettu omituisesti salin perälle. 

Hans Välimäen ravintolan nimi on Midhill brgr.

Koska jokaisella ravintolalla oli oma "karsina",  alkuperäinen suunnitelma useiden ruokien maistelusta jäi väliin. Päädyimme Coccola-ravintolaan, joka on Postres-ravintolan omistajien kolmas ravintola. Okei, on perin julmaa lähteä arvostelemaan paikkaa joka on ollut vasta yhden kokonaisen päivän auki, mutta uteliaisuus voitti. Odotukset Coccolaa kohtaan olivat korkealla, sillä Postresin omistajien toinen ravintola Alia Mustikkamaalla on yksi kaikkien aikojen suosikeistani loistavan brunssista johdosta.


Hyvin ei ruokailu lähtenyt käyntiin, pöytämme sijaitsi puoliksi ihmisten kulkuväylän puolella, anniskelulupia ei ollut (luvat eivät olleet ehtineet tulla, kuinka suomalaista, eikä varmastikaan siis ravintolan vaan viranomaisten syy) ja tarjoilija joutui pari kertaa varmistamaan tilauksemme, sillä "tänään on ollut vähän häsläystä näissä".


Tilasimme alkuun tapas-lautasen, jonka sisältöä ei oltu eritelty ruokalistassa, mutta tarjoilija vakuutti ison pääruokalautasen riittävän hyvin kahdelle hengelle. Se oli täysin totta: jättikatkarapuja, oliiveja, kikherneitä, parmankinkkua, jotain mysteeriksi jäänyttä lihaa jonkun mysteerisen mausteen kera sekä hummusta, leipää ja salaattia. Muutoin kaikki oli hyvää, mutta yksi pyrstö oli täysin raaka ja toiseen oli jäänyt puolikas peräsuolta...


Ja hieman toki häiritsi sekin, että koska emme olleet erityisen nälkäisiä, olisin tilannut vain yhden pienen alkuruoka-koon annoksesta maistelumielessä, mutta meille tuotiin ja laskutettiin kuitenkin yksi iso lautanen. Toki oma moka, kun en asiaa sen kummemmin muistanut tarjoilijalle painottaa.

Pääruoiksi tilasimme pasta Bolognesen sekä Francescana-pitsan. Pasta oli näemmä saanut odotella pitsaa melkoisen tovin, sillä se oli täysin haaleaa päätyessään pöytään. Pitsa oli kuumaa ja hyvää, mutta omituinen, makea sivumaku peitti alleen täydellisen pitsapohjan rapeudesta nautiskelun. Makeus johtui varmaan marinoiduista punasipuleista, joita annoksessa totisesti riitti. 


Listan ulkopuolelta pitsan päälle oli päätynyt myös punamangoldin lehtiä ja artisokkaa, ei sinänsä huonoja valintoja, mutta niitä kyllä tilannutkaan. Pasta oli haaleudestaan huolimatta todella hyvän makuista.

Listalta olisi myös löytynyt ikiaikojen suosikkini entrecote bearnaise-kastikkeen kanssa, mutta 28 euroa annoksesta Linnanmäellä, olkoon ravintola sitten mikä tahansa, on minulle liikaa. 


Jälkkäriä emme ottaneet, mutta joimme kahvit, ja se sai naurun aikaan. Pikkuruinen kuppi oli täytetty puolilleen. Puolilleen, kahvikuppi, Suomessa. Ei mennyt jakeluun.

Kaikenkaikkiaan maksoimme ruoasta siis 48,60 €

• Tapas: 16 €
• Pasta Bolognese: 12 €
• Pizza Francescana: 15 €
• 2 x kahvi: 5,60 €
• Yhteensä: 48,60 €

Tässä tätä listaa kirjoittaessani on pakko tunnustaa, että huomasin juuri että ravintola unohti laskuttaa meiltä kaksi isoa kokista. Ja on pakko tunnustaa, että en nyt tuosta tunne hirveän huonoa omatuntoakaan tämän kokemuksen perusteella.


Palaan kyllä Kattilaan takaisin, sillä haluan ehdottomasti maistaa noita Välimäen purilaisia ja Kuula-ravintolan lihapullia. Mutta takaisin Coccolaan? Enpä taida vaivaantua. 

Lime-lohipiirakka

Olen kirjoitellut viime aikoina vähemmän sillä olen jäänyt koukkuun muutamiin loistoruokiin joiden reseptejä olenkin jo tänne kirjannut ylös. Lihapullapastaa, sitruunalohta purjo- perunamuusilla ja erilaisia muffineja on tullut valmistettua useampia kertoa. 


Viikonloppuna herkkuttelimme jälleen juuri tuolla sitruunalohella jälleen ja kilon lohipalasta jäi puolet "yli". Päädyin tekemään Arlan reseptipankin innoittamana lohipiirakkaa. 


Muutamassa kohdassa erosin tuosta ohjeesta: kotona oli sitruunan sijasta limeä ja käytin pelkästään ruohosipulia, enkä lainkaan tilliä ruokaan. Piirakkapohjien teko ei ole myöskään suuria bravuureitani, eikä myöskään lempipuuhaani, joten olen jo vuosia käyttänyt edullisia Myllyn parhaan pakaste-piirakkapohjia kaikkiin tämän tyyppisiin ruokiin. 


Lime-lohipiirakka

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen, ja nosta piirakkapohjapakaste vuokaansa lämpenemään uunin päälle. 
2. Leikkaa nahaton lohi pitkiksi viipaleiksi ja laita laakealle lautaselle. Purista päälle limen tai sitruunan mehu, suolaa ja pippuria. Anna maustua 15 minuuttia. 
3. Sekoita keskenään tuorejuusto, munat, mausteet, kerma ja ruohosipuli tai tilli. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja asettele lohipalat seokseen tasaisesti.
4. Paista 30 minuuttia.
5. Anna jäähtyä ainakin vartti ennen tarjoamista, pääruoan annoksesta saa tarjoamalla sen salaatin kera. 

• 300 g lohta viipaleita
• 1 tl suolaa
• 0,5 tl sitruunapippuria
• 1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
• 200 g tuorejuustoa (joko maustamaton tai yrittimausteinen)
• 1 dl kuohukermaa
• 0,5 dl tilliä tai ruohosipulia
• 3 kananmunaa
• 1 tl yrttimausteseosta
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 tl sitruunanpippuria tai mustapippuria