29. helmikuuta 2012

Kirppisasiantuntijat, auttakaa!


Uskaltaudun ensi kertaa kirpputorille myymään kun kaappini vain pursuavat tavaraa jota en enää tarvitse. Edellisessä elämässä joudun edustamaan paljon työni puolesta, ja nyt muun muassa Linnan juhliin hankitut juhlavaatteet viruvat käyttämättöminä kaapeissa. Kun olen muuttamassa mieheni kanssa viimein saman katon alle, olisi tyhmää roudailla kamoja varastosta toiseen jälleen kerran.

Myyntiin menee muun muassa Michael Korsin trenssi, paljon juhlavia vaatteita, Mulberryn käsilaukku, Guessin iltalaukku ja muita pieniä iltalaukkuja, Helinäkeiju-matkalaukku ja meikkiboksi, kerran käytetty makuupussi, lautapelejä (mm. uusi Monopoly), dvd:itä, ruokakirjoja ja muita opuksia, vaaka, Iittalan tuikkuja, setti venäläisiä teekuppeja ja Iittalan juomalaseja (Viktor, Valto Kokon suunnittelemat).

Olen varannut paikan Valtterista lauantaille 24.3. ja ongelmani on seuraava: olen viimeksi käynyt kirppiksellä kunnolla ostoksilla joskus markka-aikaan eli vuonna miekka ja kirves. Minulla ei ole siis kunnolla hajua siitä, mikä menee kaupaksi ja mihin hintaan tuotteita kannattaisi myyntiin laittaa.

Yritin etsiä netistä apua, mutta vastaan tuli lähinnä lastenvaatteiden hintoja. Mutta entäpä alpakka-lusikat, uniikki satiininen iltapuku, Noa Noan paksu huivi, hopeinen kakkulapio, Jamie Oliverin Alaston kokki palaa -keittokirja, käyttämättömiä iltakenkiä, Alvar Aallon suunnittelema teräksinen tarjoilulautanen, 1960-luvun vintage-käsilaukku poninkarvasta?

Tiedän että näihin ei voi toki antaa aukottomia vastauksia, mutta olisin kiitollinen mistä tahansa vinkistä oikeaan suuntaan. Onko Valtterin hintataso erilainen kuin muiden paikkojen? Vaikuttaako se, että vaatteiden koko on L-XL ja kenkien 41 niiden menekkiin/hintoihin? Onko huuto.netin ja vastaavien hintataso kuinka erilainen kirpputorien hintoihin?

Ja mikä ehkä tärkeintä, mikä on korkein hinta mitä kirpparilla voi mistään pyytää? Itse en nyt ole lähdössä loputtomaan huuto.net-rumbaan kamojeni kanssa, vaan tarkoitus olisi saada niin paljon kuin mahdollista kaupaksi tuon yhden päivän aikana. Vaikka sitten kuinka halvalla menisi, en missään nimessä kuvittele saavani "omiani" takaisin mistään tuotteesta. 

Alla muutamia tuotteita joita olin ajatellut kaupata: 
Ruskea laukku on poninkarvaista vintagea, pieni vihreä iltalaukku Balilta ja mustan iltapuvun kanssa Linnan juhlissa joskus mukana ollut pieni iltalaukku.
Helinä-keiju matkalaukku ja -meikkiboksi, Disney Storesta.
Iittalan nappi-tuikkuja.
Chez Jouni -keittokirja, paljettinen läppärilaukku ja Muodin luojat -kirja muodin valokuvauksesta.

Kultainen iltalaukku, kävisi varmaan kännykkäkotelosta. Melko eksoottinen esine laukkukokoelmassani, oli muinoin Linnan juhlissa kultaisen paljettitopin ja mustan pitkän hameen kanssa.                                       
Sex and The City -jatko-osia, tai siis Carrie Diaries -kirjoja joissa kerrotaan Carrien ja muiden kumppanien nuoruudesta.
Uniikki, itse suunnittelemani juhlava jakku Linnan juhliin, satiinia.  
Noa Noan juhlava jakku, on valtavan kauniin turkoosi, tämä kuva ei nyt tee oikeutta hurmaavalle värille. 
Tunika monivärisellä helmikirjailulla.  
Dieselin farkut, vöitä, hanskoja, pääkallokravatti yms. 
 Käyttämätön huppari, jossa veikeät kissankorvat. 
Kauluspaitoja, osaMarellaa ja Ralph Laurenia, osa H&M:ää. 
 Japanilainen kimono, siis Japanista.
 Mexxin karvaliivi, tekoturkista. 
Burberryn kissan/koiranruokakuppi. 
 Ruokakirjoja.
Mulberryn käsilaukku. 
 Pääkallokäsilaukku. 

Kuten sanoin, olisin hirrrrrveen kiitollinen mistä tahansa avusta :D

28. helmikuuta 2012

Kesä sämpylässä


Kun näkee jotain näin kaunista ja kesäistä keskellä hirveää lumimyräkkää, on se saatava kotiin hinnalla millä hyvänsä.

Päädyin tässä tiistaina pahimman lumisateen keskellä lämmittelemään ja hakemaan samalla ruokaa mukaan Ekberg Bakerystä Helsingin Bulevardilta. 

Täysjyväsämpylä oli täytetty briellä, mansikoilla, viikunoilla, tuorejuustolla, salaatilla ja hunajamelonilla, hintaa tällä kaunokaisella oli 6,70 €. Aivan ihana raaka-aineiden yhdistelmä, jota varmasti testaan ensi kesänä piknikeillä.

ps. Sain ruokablogeihin liittyvän haasteen edellisen kirjoitukseni kommenteissa Maustetaivaan Neiti E:ltä. Kiitos paljon, olen ihan hämmentynyt kauniista sanoista. Palaan aiheeseen myöhemmin tällä viikolla, laitan toki haasteen eteenpäin :D

27. helmikuuta 2012

Paluu rikospaikalle ja nirsoilun kitkemistä osa 3: Grotesk

Kävimme aviomieheni kanssa aikoinaan usein drinkeillä Groteskissa, Helsingin Ludviginkadun ja Erottajan kulmassa. Mieheni ystävä työskenteli paikassa, mutta myös muina aikoina olimme vakuuttuneita siitä, että tyylikkäässä baarissa pystyimme mukavan mukaan lisäksi nauttimaan pääkaupungin parhaista juomista.

Juuri tästäkin syystä halusimme järjestää pari vuotta sitten omat häämme paikan tunnelmallisella sisäpihalla, ja tarjoiluumme kuului vain drinksuja eikä lainkaan ruokaa.

Kun ravintola vaihtoi omistajaa (nykyään sen omistaa siis Demon Tommi Tuominen ja Teemu Aura), emme käyneet paikassa sen koomin. Mutta hiljattain kun näin tarjouksen paikan menun maistelusta (viisi ruokalajia 62 euroa ja kaksi yhden hinnalla), päätin että on aika palata rikospaikalle ja testata uusien omistajien safkat.

Olin etukäteen lukenut paikasta hyvin ristiriitaisia arvioita: joidenkin mielestä viinit eivät sopineet ruokiin, palvelu oli töykeää, tarjoilijat puhuivat liian hiljaa, ravintolasali oli meluisa ja ruoka mitäänsanomatonta. Toiset taas ylistivät paikan illallista, mutta haukkuivat lounasta. 
Oma kokemuksemme oli melkoisen päinvastainen. Toki, tarjoilijat puhuivat hiljaa ja ne vaihtuivat koko ajan sekä ravintolasalissa oli elämää, mutta jos tätä ei kestä, niin kannattanee varmaan pysytellä kotona. 

Kivaa tässä chef's menussa oli se, että mitään näistä ruoista juustoja lukuun ottamatta ei löytynyt perusmenusta. Ja se, että sain taas pitkästä aikaa palettiini uusia ruokia tai raaka-aineita, nirsoiluprojektini siis toki jatkuu edelleen, vaikka maa-artisokkakokeilusta ja jogurtti-kanasta on jo aikaa. 

Otimme menun lisäksi molemmille viinipaketin, 45 € per nenä. Paikan viinikellaria on kehuttu, eikä turhaan, sillä saimme maistella ruokiemme kera upeita viinejä. 
Alkuruoaksi saimme kuohkeaa herkkusienikeittoa jossa oli savulohirillette. Täydellisen taivaallista, ja ensimmäinen kerta elämässäni kun maistoin herkkusienikeittoa. En sinänsä ihmettele miksi näin oli: harmaa ruoka melko mitättömästä raaka-aineesta on harvemmin sellaista minkä kimppuun kukaan hyökkää. Viiniksi keiton kanssa tuli hyvin keltaista argentiinalaista chardonnayta, jonka nimi valitettavasti lipsahti muistista. 
Toinen alkuruoka oli vasikan paahtopaistia, joka ei sinänsä tehnyt valtaisaa vaikutusta, mutta sen mukana tullut kapris-kreemi oli aivan uskomattoman hyvää. Vihreä lautasella on basillika-kreemiä, joka ei taas mielestäni ihan istunut lihan kanssa.


Viini oli yllättäen roseta, saksalaiselta Phalzin alueelta olevaa vuoden 2010 Weegmulleria. Sattumalta se oli kotoisin juuri samaisesta Neustadtin kaupungista, jossa kävimme viime kesän viinireissullamme.
Pääruoaksi saimme ankkaa kahdella tapaa: ankan rintaa paahdettuna ja prässättyä ankkaa. Rintapala oli lumoavan rapea ja erityisen kiitoksen annoksessa ansaitsevat pienet appelsiinimarmeladi-pallerot sekä rosmariini-kreemi.


Annoksessa oli myös selleripyreetä sekä linssejä ja valkoisia papuja, joita nirsoilun karkottamishengessä suostuin maistamaan ensi kertaa. Pettymys oli suuri: pavut maistuivat aivan pahvilta, jotenkin tyhjältä ei-miltään. En usko, että ne pääsevät koskaan ruokakoriini, mutta kokeilu osoitti ettei papuja tarvitse kenties pelätäkään. Viininä nautimme Barbera d’Albaa, joka oli hyvin marjaisaa ja ah niin perusitalialaista että.
Ennen makeaa jälkiruokaa nautiskelimme juustoja: perustarjotin oli täytetty appenzellerilla, ranskalaisella briellä ja stiltonilla. Mukana oli omenahilloketta ja sekä pähkinöillä kuorrutettua hedelmäkakkua. Tämä oli ehkä koko illallisen mitäänsanomattomin tarjoilu, sillä suurina juustojen ystävinä sitä yleensä odottaa aina jotain hieman parempaa kuin mitä kotijääkaapista löytyy.


Hedelmäkakku oli hyvin kuivaa ja pähkinät niin jämähtäneitä hunajaisen marinadinsa kanssa sen päälle että yli puolet palasesta jäi syömättä. Juustojen kanssa tarjoiltiin ranskalaista jälkiruokaviiniä, jonka nimi on myös häipynyt jo valitettavasti mielestä.
Makeana jälkiruokana oli after eight -kakkua polka-karkeilla maustetun jäätelön kera, mukana myös vadelmaa ja maitosuklaakreemiä. Annos oli nice enough. Viininä pöytään tuotiin hauskalla tavalla täydellisesti konjakille tuoksuvaa Pineau des Cherentesiä ja se kruunasi ehdottomasti jälkiruokanautinnon.


Laskumme loppusumma ennen tippiä oli 150 euroa, siinä mukana siis 62 € menu (josta toinen siis ilmaiseksi), 2 X 45 € viineistä, 2 X kuohuviini + 4 drinkkiä baarissa ennen illallista. Erittäin kohtuullinen summa hyvästä ruoasta vaikka olisimme tuon toisenkin menun joutuneet maksamaan. 

Ainoana negatiivisena huomautuksena sanoisin baarissa nauttimamme alkudrinkit, jotka eivät olleet maussaan tai innovatiivisuudessaan vanhojen baarimikkojen juomien luokkaa.

Siksi päädyimmekin illallisen jälkidrinksuille uuteen suosikkipaikkaamme hotelli Heavenin baariin, joka on mielestäni Helsingin kauneimpia ja ehdottomasti laadukkain baari tällä hetkellä. Katso 360-virtuaaliesittely paikasta
Paikka on erikoistunut rommeihin ja sieltä saa eri Karibian meren saarien makujen lisäksi vaikkapa myös nepalilasta rommia!

Itse tällä kertaa tyydyimme kaikkein eksoottisimmista vaihtoehdoista vain kahviin ja teehen sekä muutamaan rommiin, smoky martiniin ja grappaan ennen kotimatkaa. 
Ps. Jos etsit upeaa pientä (max. 60–80) henkeä) juhlapaikkaa Helsingin keskustasta kesäksi, muista Groteskin sisäpiha. Alkuillasta pari tuntia yksityistilaisuudelle varattuna ei tule hirvittävän hintaiseksi kun paikan vuokra on käytännössä nolla kun lupaat kuluttaa tietyn määrän euroja. Sateen yllättäessä myös baari olisi ollut käytettävissämme omassa tilaisuudessamme.

25. helmikuuta 2012

Chorizo-katkarapu-tomaattipata naposteluun


Näin aikoinaan AVA-kanavan Market Kitchen -ohjelmassa chorizo-makkarareseptin joka jäi päähäni kummittelemaan. Kun bongasin Eat & Joy -maatilamarketista vuoden 2008 luomuyrittäjien Ilmajoen Makkaramestareiden chorizoa (70 €/kg-hintaan) oli perjantai-illan resepti päässäni valmis. Lisäinnoitusta hain Foodista-blogista.

Tämä pata kävisi pääruoasta jos viereen keittäisi riisiä tai pastaa. Itse tyydyimme napostelemaan herkkuja sellaisenaan eli noukimme herkkuja padasta suoraan tuoreen leivän päälle. Tapas-tyyppisenä alkupalana tämä toimisi hyvin, parhaiten ehdottomasti iltapalana.

Tässä ruoassa jos missä on luovuudelle tilaa, heittele pataan mukaan sitä mitä kaapeista löytyy: vain tomaatti, valkosipuli ja chorizo ovat ehdottoman tärkeitä mielestäni. 

Chorizo-katkarapu-tomaattipata

2:lle pääruokana, 4:lle alkuruokana tai iltapalana
  • 200 g chorizo-makkaraa
  • 400 g isoja katkarapuja
  • 1 purkki tomaattia paloina liemessä
  • 1 purkki tomaattipyrettä
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl chilimaustetta
  • 2 tl paprikamaustetta
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • ½ tl mustapippuria
  • 1 tl valkosipulisuolaa
  • 1 laakerinlehti
  • (Loraus punaviiniä)

  1. Pilko chorizo ja valkosipuli. Kuumenna padassa oliiviöljyä miedolla lämmöllä ja anna valkosipulien paistua öljyssä muutama minuutti
  2. Laita pataan mukaan chorizot, tomaatti ja mausteet ja anna kiehua pienellä lämmöllä 30 min-2 tuntia.
  3. Laita kuoritut ja kypsynnetyt katkaravut mukaan viimeiseksi ja anna niiden lämmetä noin 3 minuuttia.
  4. Poista laakerinlehti.
  5. Tarjoile tuoreen leivän päällä ja oluen kera.

24. helmikuuta 2012

Kaikki äitini reseptit ja mokkapalojen metsästystä

Olen valmistautumassa muuttoon, ja päätin samalla alkaa reseptieni järjestelmällisen säilömisen kansioihin, sillä muutoin kaikki paikat ovat täynnä reseptilehtiä ja irrallisia revittyjä reseptejä.
Olin ajatellut yhdistää niihin myös äitini reseptit, mutta tulin toisiin aatoksiin kun tutustuin taas hänen keittokirjoihinsa ja niiden sisältöön. Hän on jo edesmennyt, joten en voi kysyä yksityiskohtia, mutta ilmeisesti äitini on käynyt jonkinlaista kotitalouskurssia tai -koulua vuonna 1960 tai niillä main.  

Mahtavat kirjat ovat täynnä sen ajan ohjeita kodin ja perheen talouden hoitoon: sen lisäksi sisukset ovat täynnä äitini itse ruutupaperille kirjoittamia reseptejä, muun muassa vaikkapa munuaispiirasta. 

Muutamia helmiä joukossa ovat nämä tarralaput jotka on tarkoitettu sellaisiin vanhoihin peltisiin keittiöpurkkeihin. 
Myös pääruokaohjeet, joista 90 prosenttia pitää sisällään mausteena valkopippuria, ovat muistoja suuhuntuovaa luettavaa. Mistä ihmeestä tuo valkopippuri muuten tuli suomalaiseen reseptiikkaan? Ja mihin se katosi? Meillä valkopippuria laitettiin perunamuusiinkin kun olin pieni...
Kirjat sisältävät myös paljon leikkeitä isosiskoni ja minun syntymien ajoilta 1970-luvulta, muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisemia ohjeita lasten ruokavalioksi. 
Ohjeiden joukosta löytyy niin vatkulia, ohrajauhovelliä, kaurakeittoa, kaaliohukkaita, piimälimppua, lumipallovelliä, leipäkeittoa ja pinaattimaitokiisseliä, joita en onneksi kyllä omasta lapsuudestani muista saaneeni. Muistan kyllä kirjojen ohjeiden avulla tehneeni pikkutyttönä niin juhlavehnästä kuin lihapullia ja muita nykyäänkin itselle tutumpia reseptejä.
Äitini, ikuinen säästöhiiri kun oli, oli säästänyt kirjojen väliin myös vanhoja mainoksia jotka ovat tietenkin aivan aarteita hauskuudessaan ja ajankuvassaan tänä päivänä katsottuina.
Kaikkein arvokkain sisältö kirjassa minulle on kuitenkin ehdottomasti tilauslappu 1.6.1968 Helsingin Mäkelänkadulla sijaitsevasta konditoria Colombiasta. Tilaus on tehty vielä äitini tyttönimellä, sillä kyseessä on hänen ja isäni kotihäiden tarjoilut. 
Mukana on muun muassa pullapitko, piparkakkuja, Sirkku-sokeria, mokka- ja mantelikeksejä. Kuivakakut äiti lienee tehnyt itse, niiden leipominen oli miltei jokaviikoista ollessamme lapsia. 
Sokerina pohjalta löytyy äitini työpaikan Suomen Työväen Säästöpankin STS:n vuosittaisten illallisten menuita. Vuonna 1980 juhlissa on tarjottu katkarapukeittoa, peuranpaistia, savariinia ja juomavaihtoehtoina vodkaa, giniä, monopol-konjakkia, viskiä tai camparia. Ainoa viinivaihtoehto on ollut Côtes du Rhône -punaviini. Vuonna 1982 juhlissa on ollut ruokana graavilohialkupala, häränpaahtofilee ja jälkiruokana samppanjasorbetti.
Olin etsimässä erityisesti yhtä reseptiä: äitini käsin kirjoittamaa mokkapalojen reseptiä 1980-luvulta. Muistan muhkeiden mokkapalojen reseptin kuorrutteen olleen erityisen miellyttävästi kahvinmakuista ja siksi mieleeni. Kuorrutteeseen tulee huikeat kuusi desiä tomusokeria, siinäkö on se salaisuus miksi juuri nämä mokkapalat maistuvat aivan "oikealta" lapsuudelta... Valitettavasti ei ole mitään tietoa mistä resepti on alunperin peräisin: lehdestä, kirjasta, tv-ohjelmasta vai ystävältä saatu. 

Mokkapalat
Pellillinen eli n. 24 palaa

Kakku:
  • 200 g margariinia
  • 4 munaa 
  • 3 dl sokeria
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 4 rkl kaakaojauhetta
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 4 tl vaniljasokeria
  • 2 dl maitoa
Kuorrute:
  • 100 g margariinia
  • 4 rkl kahvia
  • 4 rkl kaakaojauhetta
  • 4 rkl vaniljasokeria
  • 6 dl tomusokeria
  1. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.
  2. Sulata margariini. Sekoita yhteen vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauho ja vaniljasokeri keskenään.
  3. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi.
  4. Lisää munavaahtoon jauhoseos, sulatettu margariini ja maito vuorotellen vähän kerrallaan varovasti sekoittaen.
  5. Levitä taikina korkeareunaiselle uunipellille leivinpaperille levyksi ja paista uunin keskitasossa noin 12 minuuttia.
  6. Sulata kuorrutuksen rasva kattilassa, lisää siihen kahvi, tomusokeri, vaniljasokeri ja sekä kaakaojauhe.
  7. Sekoita kuorrutus tasaiseksi ja levitä se jäähtyneelle kakkulevylle. Koristele halutessasi ennen palojen leikkausta.

23. helmikuuta 2012

Parasta suomalaista savujuustoa

On pakko myöntää, että en edes ihan tarkalleen tiedä missä on Kiuruvesi, mutta sen nyt tiedän, että juustoa siellä osataan valmistaa. 


Hankin sattumalta Eat & Joy -maatilatorilta Helsingin Kluuvista alennuksessa ollutta Savujussi-juustoa ja olen rakastunut. Olen vuosien varrella maistellut paljon näitä suomalaisia pikkutilojen juustoja, ja tämä menee ehdottomasti Kolatun vuohenjuuston kanssa kärkeen. 


Lievästi savunarominen, tahmea ja rasvainen edam-tyyppinen juusto pitää sisällään 35 % rasvaa ja suolaa 2 prosenttia. Ja tyyristä lystiähän tämä toki on. 250 gramman paketti maksaisi 30,80 €/kg-hinnalla noin 8 euroa, mutta 30 prosentin alennuksella vain 5,5 euroa. 


Kiuruveden Kareliatuotteet -yhtiön Lumola.fi-nettisivuilta selviää että tuotteet ovat 100 prosenttisesti lisäaineettomia ja että tämä yksi juustolan viidestä tuotteesta. Hupaisana yksityiskohtana mainittaakoon, että yrityksen juustola sijaitsee paikallisen ABC-huoltamon tiloissa ja siellä voi paikan päällä seurata juustojen valmistusta. 


Ruisleivän päällä tämä juusto oli täydellisen taivaallista, mutta mihin ruoanlaittoon muuta kuin ruokaisaan salaattiin tätä voisi käyttää? Ideoita?

Damn you, Pinterest


Tuo otsikon lause kuvastaa monen Pinterest.com-palveluun koukkuun jääneen tuntoja. Ei niin, etteikö palvelu olisi ihana, vaan siksi että se on niin hullun koukuttava. Huomaan usein istuneeni koneen ääressä tyhmässä asennossa tuntikausia kun päädyn haaveilemaan netin uumeniin kuvien kautta. 


Itse olen keskittynyt palvelussa siihen ettei minun tarvitsisi aina laittaa kirjanmerkeiksi kaikkea mitä löydän, vaan käytän boardeja nimenomaan reseptien, juhlaideoiden, juhlapyhiin liittyvien koristelumallien ja muun sen sellaisen tallentamiseen. 


Ajattelin ensin pärjääväni vain yhdellä ruoka-kansiolla, mutta ei. Omansa on jo pitänyt perustaa niin alku- ja jälkiruoille sekä aamiaisvaihtoehdoille. Näitä tulee ihan varmasti vielä lisää...
Löydät minut Pinterestistä täältä. Voit aloittaa tutustumisen palveluun helposti esimerkiksi selaamalla kaikkein uusimpia palveluun ladattuja kuvia, jotta saat kuvan siitä mitä kaikkea palvelu pitää sisällään. 


Jos sinulla ei ole vielä palvelua käytössäni ja kaipaat kutsua, laita kommenttiboksiin sähköpostiosoite jonne voin kutsun lähettää.

22. helmikuuta 2012

Limevoita kanan kanssa

Maustamattomat kananrintafileet ovat helppoa perusruokaa, jotka kelpaavat myös juhlavampaan kokkaukseen. Söimme näitä limevoilla maustettuja kananrintoja pinjansiemenillä koristellun salaatin, patongin ja oliiviöljy-balsamico-kastikkeen kanssa. Ilman tuota patonkia ohje sopii hyvin karppaajillekin. 

Limevoin määrää on helppoa annostella: tarjoa loppu kastike pöydässä niin että jokainen ruokailija voi ottaa sitä lisää tarvittaessa. Itse pelkään aina polttavani kanat liian kuiviksi, joten leikkaan rinnat pitkittäin kahtia jotta niistä tule ohuempia ja näin paistoaika puolittuu.

Resepti on suosittu Yhdysvalloissa: insipiraatiota sainkin jenkkiläisestä ruokablogista City home/Country home.

Limevoi-kanaa

2-4:lle
  • 4 kanan rintafilettä leikattuna pitkittäin kahtia 8 kappaleeksi
  • suolaa ja mustapippuria
  • 1 limen mehu
  • 1 limen kuoriraaste 
  • 100 g voita
  • Tilliä ja ruohosipulia
  1. Mausta kananrinnat.
  2. Sulata iso nokare voita pannulla ja paista kanoja muutama minuutti per puoli kunnes ne ovat kypsiä. 
  3. Nosta kana pois pannulta tarjoilulautaselle ja peitä lautanen foliolla. 
  4. Kaada limemehu lämpimälle pannulle ja ota se heti pois liedeltä. Raaputa kanan ja voin jäänteet pannunpohjalta limemehun joukkoon ja lisää joukkoon voi. 
  5. Sulata loppu voi pannulla (edelleen pois liedeltä). Kun voi on sulanut täysin lisää mukaan yrtit ja limen kuori. 
  6. Laita kana lautaselle ja ripottele kastiketta sen päälle. Pistä kastikkeen loppuu tarjolle pöytään.

20. helmikuuta 2012

Mozzarella-lihapullat



Rakastan kaikkea minikokoista, enkä koskaan voi jättää kauppaan sen vuoksi suloisia pieniä mozzarellapalloja. Tässä ruoassa ne ovat elementissään lihapullien sisällä. Mozzarellan tilalla pullan sisään voisi kietaista hyvin myös fetapalasia.  

Itse olen jotenkin niin surkea lihapullanpaistaja pannulla, että laitan ne aina kypsymään uuniin. Ttoki nämä pannullakin onnistuisivat. 



Itse nautimme näitä viimeksi spagetin ja tomaattikastikkeen kera, olisivat toki mitä parhaimpia dippilihapullia illanistujaisiin tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen.


Mozzarellalihapullat
  • 400 g jauhelihaa
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 3 rkl parmesaania
  • 2 rkl persiljaa, oreganoa, basilikaa tai muuta tuoreyrttiä
  • Suolaa ja mustapippuria
  • 2 munaa
  • Rasia mini-mozzarellapalloja

  1. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja sekoita ne jauhelihan joukkoon.
  2. Lisää munat, loput mausteet sekä parmesan seoksen joukkoon.
  3. Ota ruokalusikallisen taikinaa ja muotoilee se kuppiin toiseen käteen. Aseta keskelle mozzarellapallo ja kääri pallo kokoon.
  4. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
  5. Laita nokare voita pannulle ja paista pullon kaunis pinta.

19. helmikuuta 2012

Pekoni-purjo-cheddar mini-quicheja


Tai oikeastaanhan nämä ovat eräänlaisia suolaisia muffineja, erona tosin se että ”taikinana” käytetään voitaikinaa. Superhelppoa, ja oi, niiiiin hyvää.

Satsaa hyvään mature cheddariin, se maksaa vaivansa takaisin, ja on ainakin omassa S-marketissani samanhintaista kuin vähemmän kypsytetty versio.

Tästä määrästä tulee 14 kappaletta näitä rasvaisia makupaloja, eli käytännössä 12 kappaleen muffinivuoka ja kaksi ylimääräistä jotka täytyy laittaa paperivuokiin.

Resepti on peräisin Fine Dining -lehden Appetizers-erikoislehdestä vuodelta 2011, määrät olen kääntänyt ja muuntanut suomeksi, muun muassa siis tuon voitaikinan määrän pakkauksen mukaan.

Pekoni-purjo-cheddar mini-quichet

14 kpl
  • 500 g pakkaus voitaikinalevyjä
  • 2 pakettia pekonia
  • 3 isoa purjoa
  • 1,5 dl maitoa
  • 1,5 dl kuohu- tai ruokakermaa
  • 2,5 dl raastettua cheddar-juustoa
  • 2 isoa munaa
  • 2 ison munan keltuaiset
  • 2 tl timjamia
  • ¼ tl muskottia
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • Jauhoja kaulimiseen
  • Voita ja öljyä muffinivuokien rasvaamiseen

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja ota voitaikina sulamaan.
  2. Pilko pekonit paloiksi ja laita ne kypsentymään kylmälle paistinpannulle. Kun pekonit ovat valmiita, siirrä ne talouspaperin päälle kuivumaan, mutta jätä osa pekonin rasvasta pannuun.
  3. Paista pilkotut purjot pekoninrasvassa, noin viisi minuuttia. Anna jäähtyä.
  4. Sekoita yhteen maito, kerma, munat, keltuaiset, cheddar, timjami, muskotti, suola ja pippuri. Lisää seokseen pekoni ja purjo.
  5. Voitele muffinivuoka kevyesti.
  6. Voit leikata kaulituista voitaikinalevyistä joko ympyröitä muotilla tai asetella neliöt vuokiin niin että kaikki reunat peittyvät.
  7. Laita jokaiseen vuokaan noin ruokalusikallinen pekoni-purjo-seosta.
  8. Paista 20 minuuttia tai kunnes päällys on kullanruskeaa.
  9. Nauti joko brunssilla, buffet-pöydässä, iltapalana tai salaatin kanssa. 

Voisit pitää myös näistä

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...