Chianti classicon juhlailta antipastoineen

Kävimme vuosi sitten vajaan viikon ex tempore -reissulla Firenzessä. Muutamassa päivässä kokoon kyhätty matka oli suuri  menestys kaikin puolin. Hotelli Laurus, vaikka tylsä Best Western, tarjosi kauniin maiseman suoraan Duomolle (vain 200 metrin päässä) kattoterassiltaan ja oli viehättävä paikka kokonaisuudessaan.

Lufthansan lennot olivat juuri sopivat meille, vaikka paluumatkalla jouduimmekin yöpymään yhden ylimääräisen yön Bolognassa lentokoneen mentyä rikki. Sää oli ihan mukava, vaikka pitkin ostaa uusi villatakki kun ilma olikin yllätävän vilakka. 


Tärkeintä oli, että kaupunki jossa riittää turisteja vuoden jokaiselle päivälle, oli sentään jollain tasolla siedettävä turismiruuhkassaan helmikuussa. 


Nautiskelimme pitkiä illallisia ja valtavia avotulella paistettuja Florentina-pihvejä (jos menet Firenzeen, syö Il Latinissa. Autenttisinta toscasnalaista ruokaa ja tunnelmaa), viihdyimme baareissa, lorvimme vähintään yhdessä museossa per päivä ja mutustelimme ihanasta kauppahallista ostettuja herkkusia. 

Yhtenä iltana satuimme iltapalalle Vini e Vecchi Saporiin. Muutkin matkailijat ovat olleet näemmä palveluun tytyväisiä, katso vaikka näitä Tripadvisorin arvioita. 

Olin tuona iltana kirjoittanut Foursquareen paikan vinkiksi "Enjoy Chianti Classico with awesome truffle and prosciutto roll or little foccaccia pieces in different varietes." 


Osteriassa kukaan ei puhunut muuta kuin italiaa eikä ruokalistaa löytynyt englanniksi, mutta saimme elekielellä hoidettua itsellemme yhden ihanimmista yhteisistä ruokailukokemuksista koskaan. Saimme vielä ostettua huippuhyvää viiniä mukaan, sillä Castello di Verrazzano -viinitilan omistajat omistavat myös tämän paikan. 


Tätä tunnelmaa yritin toisintaa nyt kotona. En lähtenyt nyt tekemään tryffelimunakkaita, mutta pääasia on että nuo samat toscanalaiset maut löytyivät  italialaisesta illallispöydästäni. Nyt oli siis aika korkata tuo himoittu ihana Chianti Classico jota maistoimme tuossa viehättävässä pienessä baarissa. 

Kuvailunsa mukaan se sopii erityisesti toscanalaisten antipastojen seuraksi, joten latasin pöytään Helsingin Tukkutorin Lihakonttorin delistä ostamaani superhyvää Taleggio-juustoa, La Pecora Nera -lampaanmaitojuustoa, luomu-parmankinkkua, viherpippuri-salamia ja paria muutakin juustoa. 


Tein viereen myös focacciaa ja crostineja, joiden päälle laitoimme tryffeliöljyllä maustettua munakoiso-tahnaa, marinoituja paprikoita ja tomaatti-sipuli-sekoitusta mozzarellan kera.


Marinoidut paprikat ja rosmariinifocaccia -reseptit ovat peräisin Schildts-kustantamon Italialainen buffetpöytä -kirjasta. 


Paprikoiden reseptiin minulta ei löytynyt ohjeeseen kuulunutta persiljaa eikä sitruunaa, joten korvasin ne parmesan-raasteella ja kevätsipulilla, enkä usko että jäin kaipaamaan kumpaakaan poisjäänyttä ainesta. 

Marinoidut paprikat

• 2 iso punainen paprika
• 1 valkosipulinkynsi
• Chilimaustetta oman maun mukaan
• 3 rkl persiljaa hienonnettuna
• 1/2 sitruunan kuori ja mehu
• Suolaa
• Mustapippuria
• Oliiviöljyä
• (Parmesania)
• (Kevätsipulia)

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
2. Paahda paprikoita uunissa 10 minuuttia. Jäähdytä.
3. Leikkaa jokainen paprika neljään osaan, poista siemenet. 
4. Marinoi muiden ainesten kanssa yhdessä pari tuntia huoneenlämmössä ja tarjoile leivän päällä. 

Rosmariinifocaccia

• 25 g hiivaa
• 2 1/2 dl vettä
• 7 dl vehnäjauhoja 
• 1 dl oliiviöljyä
• 2 rosmariinin oksaa
• (Oliiveja)
• Meri- tai Maldon-suolaa

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot, alusta ja anna kohota puoli tuntia. 
2. Painele taikina suoraan pellille. Painele pintaan kymmenisen koloa.
3. Ripottele suola, oliiviöljy ja rosmariini pintaan. Halutessasi myös oliiveja. Jätä leipä lepäämään vielä puoleksi tunniksi. 
4. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 
5. Paista leipää uunissa 25-30 minuuttia.