Vaali-illan suunnittelua ja 1970-luvun keittokirjoille naureskelua

Mieheni kanssa suurina politiikka- ja erityisesti vaalifriikkeinä presidentinvaalien tulosiltaa sunnuntaina on toki juhlistettava. Varmuuden vuoksi on ostettava kaappiin kuohuvaa jos Sauli Niinistö valitaankin heti ensimmäisellä kierroksella. Jos vaali venyy toiselle kierrokselle, juhlistamme tätä ensimmäistä tulosiltaa vain Kokoomusnuorten myymällä Super-Sauli limuilla.

Nämä juomat olen hankkinut hyvissä ajoin ennakkoon Cafe Niinistöstä. Limut ovat peräisin Anttilan tilalta, Suomen pienimmästä limonaditehtaasta, ja ne ovat mansikan ja vadelman makuisia.

Ostin pari viikkoa sitten kirppikseltä kasan vanhoja reseptikirjoja, ja ajattelin lukaista niitä etsiäkseni inspiraatiota pikkusuolaisiin syötäviin vaali-illalle. Silloinhan istutaan tuntikausia television eteen liimautuneena, joten ruoan pitää olla sormin syötävää, helppoa ja etukäteen valmistettavaa.

Noh, vinkkejä en niinkään löytänyt, mutta sain monet hyvät naurut. Vai mitä mieltä olette näistä vuonna 1972 julkaistujen Kodin Keittiö Kirjasto -kirjojen juhliin liittyvistä ohjeista:

”On harmillista saada tervetuliaisiksi käteensä sherrylasi, ellei satu pitämään sherryn mausta. Isäntäväen on huolehdittava siitä, että vierailla on mahdollisuus valita, esimerkiksi sherryn, vermutin ja viskin väliltä.”

”Ristiäisten yhteydessä tarjoillaan lounas. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi vaaleanpunaista tai vaaleansinistä pöytäliinaa ja panna kukkaset suoraan pöytäliinalle. Tämä käy päinsä esimerkiksi pistämällä pikkuruusuja raakoihin perunoihin, jotka kiedotaan hopeapaperiin.”

”Nuori ripille päässyt henkilö jää usein jotenkin taka-alalle niissä kutsuissa, jotka hänen kunniakseen pidetään. Niistä pitäisi koettaa järjestää sellainen juhla, jossa hän ei tunne itseään ylimääräiseksi. Menuehdotus: Kilpikonnakeittoa tai hyytelöity kieli”. (Tästä tulee aivan mieleen 1970-luvun Veikko Vanamon ja Jaakko Kolmosen ruoka-ohjelma, jossa nuorisolle tarjottiin maksa-vihannesvanukasta… Katso ohjelma Ylen Elävästä arkistosta.)

”Päivällisessä esimiehelle on kaksi mahdollisuutta: joko tarjoatte ruokia, jotka omasta mielestänne ovat parasta mitä voitte valmistaa – toivoen että esimiehenne pitää niistä – tai sitten otatte selvää hänen mieliruoastaan ja tarjoatte sitä, olipa se nyt sitten mitä tahansa.”

”Niiden ihmisten, jotka ehdottomasti eivät voi sietää tupakansavua, lienee nykyisin kokonaan luovuttava kutsuista ja juhlista.”

”Jotkut isännät kertovat vierailleen klo 23.10 että he tulevat olemaan hänelle kiitollisia herätessään aamulla virkeinä ja tarpeeksi nukkuneina.”

”Mikään ei voi vaikuttaa seurueeseen lamauttavammin – tai hajottavimmin – kuin hermostuneena liehuva emäntä, jota heidän mielestään on kaikin tavoin yritetty rauhoittaa. Väsymyskauden aikana ei ole viisasta järjestää kutsuja.”

Vinkkejä ei nyt sitten löytynyt, joten turvaudun omiin suosikkipaloihini vaali-iltana, taidan tehdä pekoniin käärittyjä perunoita, kylmäsavuporolla tai tomaatti-sipuliseoksella täytettyjä ruisnappeja sekä salamilla ja juustolla täytettyjä voitaikinapiiraita.

P.S. Maailman söpöimmät maustepurkit halusivat tulla kanssani kotiin Stockmannilta. Yksi purkki maksoi 1,90 €, näitä oli saatavilla myös pyöreinä versioina.