29. joulukuuta 2011

Paistettu ankanrinta jouluruokana ja joulunviettoa kuvina

Jouluaaton pääruoan paistettua ankanrintaa lähdin tekemään Helsingin Sanomien reseptillä.

Muutoksia alkuperäiseen reseptiin tuli sienien osalta (käytin portobelloja) sekä siinä, että en tehnyt lisukkeeksi kesäkurpitsaa. Eikä liioin kotoa löytynyt marsalaa, sherryä tai portviiniäkään joten laitoin hieman punaviiniä kastikkeen joukkoon. Näin jälkikäteen mietittynä ehkä olisi kannattanut etsiä Alkosta jotain noista muista juomista, kastikkeesta tuli melko kitkerää näin tehtynä.

Oma ruokailumme jouluna oli sen verran tuhti annos, että ajattelin meidän pärjäävän tällä kertaa ilman lisukkeita tämän ruoan kanssa eikä se niitä tosiaan kaivannutkaan. Kun ruokailu kuitenkin jakautui niin monelle tunnille, tein sittenkin viereen pannulla raakana paistettuja perunakuutioita.


Sieni-pinjansiemenlisuke oli todella hyvää ja tulen tekemään sitä varmasti myös uudelleen. 

Jälkikäteen tajusin mokanneeni myös tuossa paistoajassa: 15 minuuttia oli aivan liian pitkään uunissa ankanrinnalle. Hyvältä se toki maistui näinkin, mutta itse olen verisemmän lihan ystävä.

Paistettu ankanrinta 

2:lle
  • 2 ankanrintaa
  • suolaa, mustapippuria
  • Kastike:
  • 1 iso sipuli
  • 2 dl punaviiniä
  • ankanrintojen paistinliemi
  • 2 rkl marsalaa, sherryä tai portviiniä
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Lisäkkeet:
  • paistettuja sieniä ja pinjansiemeniä
  • paistettuja kesäkurpitsa- ja punasipuliviipaleita, basilikaa tai
  • raakana paistettuja perunoita

1. Vedä ankanrinnan nahkapuolelle ruutumaiset viillot. Pane rintafileet kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin. Lämpö saa nousta ja ankanrinnat saavat paistua omassa rasvassaan molemmin puolin noin 3 minuuttia. Säästä paistinliemi.

2. Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kääri ne folioon. Paista ankanrintoja 200-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia niin, että ne jäävät sisältä roseenpunaisiksi. Ota paketti uunista ja anna fileiden levätä foliossa noin 10 minuuttia ennen leikkaamista.

3. Valmista kastike fileiden ollessa uunissa ja sen jälkeen foliossa vetäytymässä. Keitä punaviiniä ja hienoksi pilkottua sipulia kattilassa, kunnes punaviini on haihtunut noin puoleen. Lisää ankanrintojen paistinliemi pannulta punaviini-sipuliseokseen. Lisää väkevä viini ja kiehauta seos. Kiillota kastike lisäämällä sen joukkoon voinokare. Lisää myös balsamiviinietikka ja mausta.

4. Paista sulatettuja suppilovahveroita tai tuoreita, pieniä siitakesieniä ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Paista öljyssä myös viipaleiksi leikattua kesäkurpitsaa ankan seuraksi.

5. Avaa foliopaketit ja leikkaa rintafileet vinoittain kauniiksi, ohuiksi viipaleiksi. Jaa viipaleet lautasille kastiketilkan sekä paistettujen sienien ja kesäkurpitsan kanssa. Ankan seuraan sopivat haluttaessa myös uunissa haudutetut kermaperunat tai pannulla raakana paistetut perunakuutiot.



Viiniksi valitsin italialaista Chianti Classicoa, Marchese Antinori Chianti Classico Riservan 2006. Viini oli aivan ihana kuten chiantit aina ja sopi taivaallisesti annoksen kanssa yhteen. 


Ja muutama muu kuva jouluvietosta ja lahjoista...


Tämän joulun värit olivat punainen ja hopea
Aamiaiseksi jouluaattona nautimme perinteisesti mätileipiä. 

Sisareltani sain Downton Abbey -kirjan ja Alessin hurmaavia miniatyyrejä heidän klassikko-esineistään.

Kokoelma jouluoluita


Glögi-juustokakku oli hurjan hyvää

Lempijoulukuusenkoristeeni, pikkuinen lasinen nalle Stockmannilta

Juustotarjotin oli illan toinen jälkiruoka




Sain kaksi ihanaa (ja isoa!) palapeliä lahjaksi

Ja palapeli (500 palan) valmistui joulunpyhien aikana.

Kuninkaallisfriikin lempijoululahja



2 kommenttia:

  1. Nam! Pitäisi lähteä itsekin joku joulu rohkeammalle linjalle ja jättää kinkku kauppaan. Jos itse olisi vastuussa ruokapuolesta, niin varmaan onnistuisikin perinteiden rikkominen. Vanhusten kanssa joulua viettäessä vain joidenkin perinteiden rikkominen tuntuu täysin mahdottomalta.. :/ Sain mummo varmaan sydärin, kun kinkku puuttuis pöydästä!

    VastaaPoista
  2. Joo Saara, ymmärrän täysin. Muistan joskus äitini yrittäneen tuoda joulupöytäämme uusia makuja niin että kinkku oli todella pieni ja hän oli tehnyt lisäksi kokonaisen kalkkunan. Loppujen lopuksi äiti söi sitten kalkkunaa yksin eikä pieni kinkku ollut riittää muille... Tiukassa ovat perinteet, mutta onneksi kahden hengen taloudessa saa tehdä kuinka lystää. Ja anoppilassa käytiin joulupöydässä jo aatonaattona, joten sekin perinteinen joulupöytä tuli koettua.

    VastaaPoista

Voisit pitää myös näistä

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...